Kun mielenterveys katoaa
Mä uskallan sanoa sen ääneen. Mulla on mielenterveysongelmia. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin hullu, typerä, tyhmä tai säälittävä. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin tehnyt jotain väärin tai että mussa olis jotain vialla. Mun mielestä on aika hävittää erilaiset stigmat, jotka kohdistuvat psyykkisiin ongelmiin. Meistä tulee tulevaisuuden lääkäreitä ja vaikuttajia. Me ollaan niitä, joiden pitää muistaa ihmisen olevan kokonaisuus, eikä pelkkä murtunut jäsen. Mä sain oman diagnoosini neljä vuotta sitten. Määrittämätön ahdistuneisuushäiriö on vaikeuttanut mun elämää monilla tavoilla. Ylppäreitä varten onnistuin lukemaan ainoastaan biologiaa ja psykologiaa, vaikka kirjoitin kahdeksan ainetta. Kirjoitin hyvät arvosanat hyvän muistini ansiosta, sillä iso osa lukiosta meni ahdistuneena kaikesta. Kävin psykologilla ja kuraattorilla ja useimmille ihmisille sanoin epämääräisesti käyväni lääkärillä, koska mua hävetti. On yllättävän vaikeaa sanoa ääneen, että en saanut kurssikoetta tehtyä,