Teekkarista lääkäriksi

Plus ultra (further beyond) on latinaa ja tarkoittaa käytännössä itsensä ylittämistä. Sitä, että on enemmän kuin ulkoapäin näyttää ja vie itsensä äärirajoille tehdäkseen uskomattomia asioita. Se on sitä, mihin me pyritään seuraavan 45 päivän aikana. Seuraava puolitoista kuukautta on lyhyt aika verrattuna siihen, joka on jo takana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vielä voisi tehdä ihmeitä ja saavuttaa ihan uuden sfäärin ymmärryksessä ja oppimisessa. Mä aion tänään vielä tehdä loppuajalle lukusuunnitelman, jotta mä saan suurimman mahdollisen hyödyn irti jäljellä olevasta ajasta. Mä haluan ehtiä tehdä vielä mahdollisimman paljon hyödyllisiä asioita, joten lukusuunnitelman teko varmasti auttaa puntaroimaan mun tilannetta. Tänä keväänä mä olen nimittäin tehnyt aina viikon suunnitelman kerrallaan mikä on toiminut todella hyvin tähän asti, mutta loppuajaksi mä koen tarvitsevani jotain enemmän. Mafyn kanssa mä olen edistynyt todella hyvin ja olenkin saanut käytyä koko oppimäärän lä

Yhteishaku on alkanut ja monet miettivät kuumeisesti, mihin järjestykseen laittaisi eri lääkikset hakupapereihinsa. Laittaisiko ensimmäiseksi sen, jossa on ollut matalimmat pisterajat aiemmin? Entä oman unelmien kaupunkinsa? Tai vaikka sen, josta on lyhyin matka kotiin käymään? Mä halusin vähän avata tänne omaa pohdintaani eri lääkisten välillä. Ehkä se auttaa jotakuta tai sitten ei. :) 1. Tampere Unelmien kaupunki. Ihana, ihana nääsville jossa olen asunut vuodesta 2016 lähtien. Mä olen kotoisin todella pieneltä paikkakunnalta Pohjanmaalta. Meiltä päin suurin osa suuntaa nokkansa kohti Oulua ja jää sille tielleen. Lukioaikana kävin tutustumassa Tampereella, Oulussa ja lisäksi Helsingin eläinlääketieteellisessä. Tampere yksinkertaisesti kolahti ja aloin unelmoida tästä kaupungista mun unelmien lääkispaikkana. 2016 en päässyt lääkikseen mutta sain paikan TTY:ltä, joten muutin Tampereelle ja rakastuin kaupunkiin yhä enemmän. Mun mielestä tää on sopivan suuri kaupunki ja pidän itse lää

Pääsykokeeseen on enää pari kuukautta aikaa ja varmaan itse kullakin alkavat stressitasot nousta. Mä huomaan ainakin itsessäni melkein päivittäistä jännitystä pääsykokeen tulosta. Mä haluan nyt jakaa omat keinoni selvitä jännityksestä ja stressistä. 1. Pidä vähintään yksi kokonainen vapaapäivä viikossa. Vapaa-ajan tarvetta ja rentoutumista ei voi koskaan korostaa liikaa. Jostain syystä monet ihmiset ajattelevat, että aivotyö ei ole "oikeaa" työtä ja että sitä voisi tehdä loputtomiin rasittumatta jos vain keskittyminen riittää. Syksyllä huomasin itsekin sortuvani siihen, että kävin töissä ja luin ennen töitä tai niiden jälkeen ja erityisesti vapaapäivinä. Tämä johtaa helposti ylirasittumiseen ja stressin kertymiseen. Joululoma onneksi auttoi keräämään energiaa ja tammikuussa osasinkin rytmittää viimeiset työvuorot ja opiskelun sopivasti. Aivot tarvitsevat lepoa ja siksi säännöllinen lepääminen on erityisen tärkeää tällaisessa pitkän matkan prosessissa. Nyt pyrinkin pitämää