Miksi valita Tampereen lääkis?
Terkkuja kaikille koronakotoilun keskeltä! Kaikesta huolimatta koko maailma ei ole pysähtynyt ja odotettu yhteishaku alkaa jo ensi viikolla. Mun koulutyöskentely sai aika kovan kolauksen tästä pakkolomasta kun kaikki luennot ja koko vuoden kohokohta eli dissektiot on peruttu. Kuulin kuitenkin huhua että suturointiharkka eli tikkien ompelun opetus järjestetään, joten ainakin jotain motivoivaa ja odottamisen arvoista on vielä tulossa tässä jaksossa. Sitä odotellessa ajattelin kertoa teille, miksi mä valitsin alunperin Tampereen lääkiksen ja mikä on tässä lääkiksessä parasta nyt kun olen viettänyt jo lähes lukuvuoden täällä opiskellen.
Silloin kun mä olin lukiossa mä mietin pääni puhki että mihin hakisin. Mun lukiossa oli onneksi mahdollista käydä tutustumassa monessa paikkaa ja nimenomaan lääkiksistä pääsinkin tutustumaan Oulun ja Tampereen lääkiksiin sekä Helsingin eläinlääkikseen. Oulun lääkis ei tuntunut mulle kotoisalta kuten ei myöskään Viikin lasipalatsimainen kampus jossa eläinlääkäreitä koulutetaan. Tampereen lääkiksessä käynti oli sen sijaan viimeinen naula mun eläinlääkärihaaveiden arkkuun. Jokin tässä paikassa viehätti mua todella paljon vaikka siihen aikaan (2015?) uutta Arvoa ei vielä ollut ja tilat olivat muutenkin huonommat kuin nykyään. Tutustumisluento sen sijaan vei mun sydämen ihan täysin ja päätin, että tämä tulee olemaan mun koulu tulevaisuudessa. Onneksi näin kävikin sillä Tampereen lääkis on ylittänyt mun odotukset täysin. Seuraavaks mä aion listata Tampereen lääkiksen ominaisuuksia, mun mahdollisia ennakkoluuloja niistä ja minkälaista homma oikeesti on täällä.
PBL (problem based learning) ja TBL (team based learning)
Kun mä ekaa kertaa kuulin PBL:stä, olin tosi skeptinen. Oon koko elämäni ollut introvertti, joten ajatus toisten kanssa ryhmässä opiskelemisesta pari kertaa viikossa kuulosti ihan hirveältä. Mielikuvissa oli ehkä yläasteen ryhmätyöt, jossa jokaiselle jaetaan oma osuus tehtäväksi, mutta lopulta joudut itse tekemään kaiken. PBL ei ole sitä. Ideana on siis, että ensin kokoonnutaan tutoropettajan valvovan silmän alla pohtimaan jonkin sortin potilastapausta, herättelemään asiasta jo olevia tietoja ja pohtimaan oppimistavoitteita. Tää on oikeesti aika huikeeta, koska ihmisillä on ihan todella erilaista tietoa, joten joku saattaa tietää asioita, joista et ole vielä koskaan kuullutkaan ja vastaavasti saatat itse tietää jotain mitä muut eivät tiedä. Seuraavaan kokoontumiseen mennessä porukka on opiskellut itsenäisesti oppimistavoitteiden mukaiset asiat, jolloin opituista asioista keskustellaan ja oikaistaan mahdolliset väärinkäsitykset joita väistämättä joillekin tulee luennoilla tai itseopiskellessa. Parhaimmillaan siis about kymmenen erittäin älykästä ihmistä keskustelee asioista ja kokee onnistumisen riemua älytessään asioita, pahimmillaan sitten hakataan yhdessä päätä seinään (kiitos embryologia <3).
Jos mahdollista, mä olin TBL:sta vielä skeptisempi kuin PBL:sta. Ajatus siitä, että koko luokka on samassa tilassa ratkomassa ongelmia kuulosti myös ihan hirveältä. Lopputulos ei olisi voinut olla erilaisempi kuin odotin. En ole kuullut kenestäkään joka ei olisi rakastanut TBL:ää! Siinä siis kokoonnumme tutorryhmittäin saliin, jossa opettajat esittelevät meille potilastapauksia, joita me koitamme diagnosoida tietojemme perusteella. Liikkumisjaksolla siis ensin opiskelimme alaraajan, jonka jälkeen TBL:ssä esitettiin potilastapauksia, joissa esimerkiksi henkilön lonkka on pois paikoiltaan tai polvi on kipeä. Noissa tapaamisissa anatomialle tuli oikeasti tarkoitus, kun pystyi aika helpostikin päättelemään minkä lihaksen tai muun asian ongelmasta oli kyse yksinkertaisten tietojen perusteella. Todella motivoivaa siis!
Jaksomuotoinen vs kurssimuotoinen opiskelu
Tampereella opiskellaan jaksoissa, ei kursseissa. Se tarkoittaa sitä, että opittavana on aina jokin tietty kokonaisuus yksittäisen aiheen sijasta. Muissa kouluissa saatetaan opiskella esimerkiksi ensin kaikki anatomia, jossain toisessa kurssissa histologiaa eli kudosoppia valtavat määrät ja kolmannessa vaikkapa verenkiertoelimistön toiminta. Tulevaisuudessa esimerkiksi farmakologia eli lääkeoppi ja patologia eli sairausoppi voivat olla heillä eri kursseissa, jolloin sitten tankataan kerralla kaikki lääkkeet ja toisella kertaa kaikki sairaudet. Tampereella nämä kaikki asiat on integroitu erilaisiksi kokonaisuuksiksi, jolloin kaikki samaan asiaan liittyvät kokonaisuudet opiskellaan kerralla. Esimerkiksi syksyn lisääntyminen, kasvu ja kehitys -kurssilla opiskeltiin raskaus, sikiön kehitys, synnytys. lisääntymiselimistön anatomia sekä lapsen psyykkistä ja fyysistä kehitystä aikuiseksi saakka. Seuraavaksi koittavalla hapen saanti -jaksolla on taasen kaikki hengityselimistöstä, sydämen toiminta ja histologia ja kaikki muu aiheeseen liittyvä. Myöhemmin sitten kun pääsemme sairaan kehon toimintaan, opiskellaan aina sairaudet ja niiden hoitoon liittyvät lääkkeet ja toimenpiteet samalla kertaa.
Poikkeuksellisen pitkä preklinikka
Muissa lääkiksissä preklinikka on kaksi vuotta ja klinikka neljä, kun taas Tampereella preklinikka on 3,5 vuotta ja klinikka 2,5 vuotta. Preklinikka on siis aikaa, joka vietetään koululla nenä kiinni kirjassa ja klinikassa taasen viiletetään pitkin sairaalan käytäviä lääkärintakit päällä. Opitaanko Tampereella sitten vähemmän kliinisiä taitoja kuin muualla vai mitä tämä tarkoittaa? Kyseessä on enemmänkin Tampereen ominaisuus opettaa kaikki oleellinen ennen potilastyöhön siirtymistä, kun muualla vietetään vielä paljon enemmän aikaa kirjojen parissa klinikan aikanakin. Muissa yliopistoissa siis klinikassa on lukupäiviä tai -viikkoja, jolloin tarpeellista tietoa opiskellaan jo klinikkaan siirtymisen jälkeen. Tampereella tämä opiskelu on jo hoidettu pitkän preklinikan aikana, joten klinikassa voi rauhassa keskittyä kliinisiin taitoihin ja muuhun vastaavaan pakollisia maanantaiseminaareja lukuunottamatta. Tämäkin kuulosti mun mielestä aluksi aika ikävältä, sillä kukapa ei haluaisi päästä käytännön toimiin mahdollisimman nopeasti. Nyt kun koulu on oikeasti alkanut olen kuitenkin muuttanut mieltäni, sillä haluan saada kaiken mahdollisen tiedon ennen sairaalamaailmaan siirtymistä ja keskittyä rauhassa opiskeluun nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Lisäksi on tärkeää huomata, että preklinikka ei tarkoita pelkkää nenä kiinni kirjassa istumista, sillä joka jaksossa on jotain käytännön töitä ja harjoituksia joita pääsee tekemään. Nytkin koronasta huolimatta päästään suturoimaan ja tähän mennessä ollaan päästy tekemään toisillemme monenlaisia tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä testejä, ottamaan verikokeita, tekemään labrahommia ja pitämään nallesairaalaa.
Taitokeskus ja kirurgian koulutuskeskus
Taitokeskus on paikka koululla, johon voi mennä milloin tahansa harjoittelemaan tiettyjä kliinisiä taitoja. Siellä siis järjestetään jos jonkinlaisten kliinisten taitojen opetusta opettajan valvonnassa ja ilmeisesti myöhemmin meillä on jonkinlaisia moniammatillisia harjoituksia, joissa esimerkiksi voidaan harjoitella elvytystilanteita yhdessä sairaanhoitajien kanssa. Taitokeskuksessa on mahdollista muun muassa ottaa verinäytteitä, harjoitella suturointia, kokeilla eturauhasen tuseerausta ja harjoitella synnytystoimintaa synnytyssimulaattorin avulla. Kirurgian koulutuskeskus on tästä vielä korkeammalle tasolle menevä harjoittelupaikka, jossa esimerkiksi tulevat kirurgit harjoittelevat leikkauksia. Siellä meidän dissektiotkin ovat sitten joskus koronan jälkeisenä aikana. Kirurgian koulutuskeskuksen tilat ovat Pohjoismaiden parhaat joten koen olevani etuoikeutettu päästessäni sinne joskus.
Bonuksena täytyy vielä sanoa taitokeskuksen mahtava henkilökunta. Meille sanottiin esimerkiksi että jos joku onnistuu ikinä saamaan tikkejä niin voi ottaa yhteyttä taitokeskukseen niiden poiston takia jolloin voitaisiin harjoitella poistoa luokkalaisella opettajan valvomana eikä kyseisen luokkalaisen tarvitsisi jonottaa YTHS:lle tai muualle. :D
Oman alan asiantuntijoiden pitämät luennot
Mä oletan että tämä asia on samoin muissakin lääkiksissä mutta voi veljet miten mahtavaa onkaan kuunnella luentoa, jonka pitää alan asiantuntija. Liikkumisjaksolla luentoja ovat esimerkiksi pitäneet pari ortopedia, käsikirurgi, fysiatri, lihassolun sähköisen toiminnan asiantuntija jne. Lisääntymisjaksossa luentoja pitivät mm gynekologit ja muut asiantuntijat. Tutoreissa sen sijaan aina ei voi saada oman alan asiantuntijaa ohjaavaksi opettajaksi, eihän sairaalasta varmaankaan riitä 14 gynekologia ohjaamaan eri ryhmiä.
Aktiivinen ainejärjestö ja hyvä yhteishenki
Lääkiksessä on ihan sikapaljon tapahtumia joista jokainen varmasti löytää omanlaisensa. On erilaisia lajikokeiluja, sitsejä, bileitä, kokkausiltoja jne. Kerhoja on monenlaisia ja itse olen liittynyt muutaman kerhon whatsapp-ryhmiin napsiakseni kaikki itseäni kiinnostavat tapahtumat. Liityin kulttuurikerhoon, kiipeilykerhoon, ruokakerhoon ja fimsiciin (nallesairaalat, vaihdot, seksuaalikasvatus jne) ainakin muistaakseni. Lisäksi olen lajikokeiluna käynyt tankotanssissa ja twerkkauksessa. Muita kerhoja ovat esimerkiksi näytelmäkerho, sukelluskerho, hevoskerho, lautapelikerho, leffakerho jne. Lajikokeiluja on sen sijaan uimahypystä crossfittiin. Mua kiinnostaa vähän kaikki joten napsin siis vaan parhaat palat joka kerhosta ja kokeilusta ja sekin on ihan fine. Tästä päästäänkin hyvään yhteishenkeen ja tunnelmaan joka lääkiksessä vallitsee. Kuten mä jo mainitsinkin, olen introvertti ja muutenkin vähän kyllästynyt liikaan bilettämiseen kun tuli se vaihe käytyä läpi jo TTY:llä. Sen sijaan että porukka yrittäisi väen vängällä vetää mua jokaikiseen tapahtumaan, mä voin ihan hyvillä mielin sanoa että nyt ei huvita ja sitten kun johonkin menen niin kaikki ottavat kuitenkin mukaan porukkaan. Lisäksi on ihanan virkistävää, että voi vaan sano että nyt on paska päivä eikä jaksa ilman että tarvii keksiä mitään tekosyitä. Tuntuu siltä, että täällä ihminen otetaan vastaan ihmisenä eikä superihmisenä, vaikka ollaankin alalla jolta yhteiskunta odottaa yli-inhimmillisiä suorituksia.
Yks kiva juttu on myös että asiat ovat todella strukturoituja. Mä oon kurssin kirjavastaava, joten parini kanssa mä tilaan porukalle kaikki kirjat. Meillä on tiedotusvastaava, joka viikkotiedotteiden lisäksi tekee jokaisesta jaksosta sähköiset lukkarit, jotka voi kätevästi ladata kännykän kalenteriin. Tän lisäksi on hyvinvointivastaavia, isäntä ja emäntä, rahikset jne. Oikeastaan joka asialle on ihminen, joka hoitaa hommansa ja aina tietää keneltä pitää kysyä että hommat etenee. Lisäksi lääkiksessä on kokeilussa sähköiset temppukortit, jotka varmaan tulee tuleville opiskelijoille tai sitä seuraaville. Temppukortteihin siis normaalisti kerätään eri harjoituksista opettajien nimmareita ja jakson lopussa ne palautetaan postilaatikkoon kurssisuoritusten saamiseksi. Tulevaisuudessa tämä sama homma hoituu kännykällä tietylle sivulle kirjautumalla ja qr-koodin lukemalla.
Tampere kaupunkina
Tampere on ihan uskomattoman upea kaupunki asua ja elää. Täällä on ihanasti vettä ja luontoa, kulkuyhteydet toimivat ja rakennukset ovat miellyttävän näköisiä. Koulu on ihan sairaalan vieressä ja sinnekin pääsee helposti bussilla todella monesta paikasta. Parin vuoden päästä koulullekin pääsee ratikalla huristelemalla. Harrastusmahdollisuuksia on tosi paljon ja asuminen on kohtuuhintaista erityisesti opiskelija-asuntosäätiöillä eli TOASilla tai POASilla. Tampereelta on hyvät juna- ja bussiyhteydet muihin kaupunkeihin joten kotikotona pääsee myös helposti käymään. Hankaluuksia voi tulla ehkä Itä-Suomen suunnalle, koska sinne joutuu todennäköisesti junailemaan Jyväskylän kautta, mutta ei sekään mahdoton tehtävä ole.
Mun suosikkiasioita Tampereella ovat ehkä erilaiset järvet, kahvilat ja puistot. Veden läheisyys on mulle jotenkin erityisen tärkeää meren rannalla kasvaneena, joten on ihanaa että joku järvi on aina käytännössä kävelyetäisyyden päässä.
Tässä oli mun näkemyksiä Tampereen lääkiksestä. Haluan tällä tekstillä haastaa muiden lääkisten bloggaajat kirjoittamaan omasta yliopistostaan, jotta hakijoiden olisi helpompaa löytää oma unelmien yliopistonsa. Mä löysin oman paikkani johon kuulun, toivottavasti tekin löydätte omanne!
Silloin kun mä olin lukiossa mä mietin pääni puhki että mihin hakisin. Mun lukiossa oli onneksi mahdollista käydä tutustumassa monessa paikkaa ja nimenomaan lääkiksistä pääsinkin tutustumaan Oulun ja Tampereen lääkiksiin sekä Helsingin eläinlääkikseen. Oulun lääkis ei tuntunut mulle kotoisalta kuten ei myöskään Viikin lasipalatsimainen kampus jossa eläinlääkäreitä koulutetaan. Tampereen lääkiksessä käynti oli sen sijaan viimeinen naula mun eläinlääkärihaaveiden arkkuun. Jokin tässä paikassa viehätti mua todella paljon vaikka siihen aikaan (2015?) uutta Arvoa ei vielä ollut ja tilat olivat muutenkin huonommat kuin nykyään. Tutustumisluento sen sijaan vei mun sydämen ihan täysin ja päätin, että tämä tulee olemaan mun koulu tulevaisuudessa. Onneksi näin kävikin sillä Tampereen lääkis on ylittänyt mun odotukset täysin. Seuraavaks mä aion listata Tampereen lääkiksen ominaisuuksia, mun mahdollisia ennakkoluuloja niistä ja minkälaista homma oikeesti on täällä.
PBL (problem based learning) ja TBL (team based learning)
Kun mä ekaa kertaa kuulin PBL:stä, olin tosi skeptinen. Oon koko elämäni ollut introvertti, joten ajatus toisten kanssa ryhmässä opiskelemisesta pari kertaa viikossa kuulosti ihan hirveältä. Mielikuvissa oli ehkä yläasteen ryhmätyöt, jossa jokaiselle jaetaan oma osuus tehtäväksi, mutta lopulta joudut itse tekemään kaiken. PBL ei ole sitä. Ideana on siis, että ensin kokoonnutaan tutoropettajan valvovan silmän alla pohtimaan jonkin sortin potilastapausta, herättelemään asiasta jo olevia tietoja ja pohtimaan oppimistavoitteita. Tää on oikeesti aika huikeeta, koska ihmisillä on ihan todella erilaista tietoa, joten joku saattaa tietää asioita, joista et ole vielä koskaan kuullutkaan ja vastaavasti saatat itse tietää jotain mitä muut eivät tiedä. Seuraavaan kokoontumiseen mennessä porukka on opiskellut itsenäisesti oppimistavoitteiden mukaiset asiat, jolloin opituista asioista keskustellaan ja oikaistaan mahdolliset väärinkäsitykset joita väistämättä joillekin tulee luennoilla tai itseopiskellessa. Parhaimmillaan siis about kymmenen erittäin älykästä ihmistä keskustelee asioista ja kokee onnistumisen riemua älytessään asioita, pahimmillaan sitten hakataan yhdessä päätä seinään (kiitos embryologia <3).
Jos mahdollista, mä olin TBL:sta vielä skeptisempi kuin PBL:sta. Ajatus siitä, että koko luokka on samassa tilassa ratkomassa ongelmia kuulosti myös ihan hirveältä. Lopputulos ei olisi voinut olla erilaisempi kuin odotin. En ole kuullut kenestäkään joka ei olisi rakastanut TBL:ää! Siinä siis kokoonnumme tutorryhmittäin saliin, jossa opettajat esittelevät meille potilastapauksia, joita me koitamme diagnosoida tietojemme perusteella. Liikkumisjaksolla siis ensin opiskelimme alaraajan, jonka jälkeen TBL:ssä esitettiin potilastapauksia, joissa esimerkiksi henkilön lonkka on pois paikoiltaan tai polvi on kipeä. Noissa tapaamisissa anatomialle tuli oikeasti tarkoitus, kun pystyi aika helpostikin päättelemään minkä lihaksen tai muun asian ongelmasta oli kyse yksinkertaisten tietojen perusteella. Todella motivoivaa siis!
Jaksomuotoinen vs kurssimuotoinen opiskelu
Tampereella opiskellaan jaksoissa, ei kursseissa. Se tarkoittaa sitä, että opittavana on aina jokin tietty kokonaisuus yksittäisen aiheen sijasta. Muissa kouluissa saatetaan opiskella esimerkiksi ensin kaikki anatomia, jossain toisessa kurssissa histologiaa eli kudosoppia valtavat määrät ja kolmannessa vaikkapa verenkiertoelimistön toiminta. Tulevaisuudessa esimerkiksi farmakologia eli lääkeoppi ja patologia eli sairausoppi voivat olla heillä eri kursseissa, jolloin sitten tankataan kerralla kaikki lääkkeet ja toisella kertaa kaikki sairaudet. Tampereella nämä kaikki asiat on integroitu erilaisiksi kokonaisuuksiksi, jolloin kaikki samaan asiaan liittyvät kokonaisuudet opiskellaan kerralla. Esimerkiksi syksyn lisääntyminen, kasvu ja kehitys -kurssilla opiskeltiin raskaus, sikiön kehitys, synnytys. lisääntymiselimistön anatomia sekä lapsen psyykkistä ja fyysistä kehitystä aikuiseksi saakka. Seuraavaksi koittavalla hapen saanti -jaksolla on taasen kaikki hengityselimistöstä, sydämen toiminta ja histologia ja kaikki muu aiheeseen liittyvä. Myöhemmin sitten kun pääsemme sairaan kehon toimintaan, opiskellaan aina sairaudet ja niiden hoitoon liittyvät lääkkeet ja toimenpiteet samalla kertaa.
Poikkeuksellisen pitkä preklinikka
Muissa lääkiksissä preklinikka on kaksi vuotta ja klinikka neljä, kun taas Tampereella preklinikka on 3,5 vuotta ja klinikka 2,5 vuotta. Preklinikka on siis aikaa, joka vietetään koululla nenä kiinni kirjassa ja klinikassa taasen viiletetään pitkin sairaalan käytäviä lääkärintakit päällä. Opitaanko Tampereella sitten vähemmän kliinisiä taitoja kuin muualla vai mitä tämä tarkoittaa? Kyseessä on enemmänkin Tampereen ominaisuus opettaa kaikki oleellinen ennen potilastyöhön siirtymistä, kun muualla vietetään vielä paljon enemmän aikaa kirjojen parissa klinikan aikanakin. Muissa yliopistoissa siis klinikassa on lukupäiviä tai -viikkoja, jolloin tarpeellista tietoa opiskellaan jo klinikkaan siirtymisen jälkeen. Tampereella tämä opiskelu on jo hoidettu pitkän preklinikan aikana, joten klinikassa voi rauhassa keskittyä kliinisiin taitoihin ja muuhun vastaavaan pakollisia maanantaiseminaareja lukuunottamatta. Tämäkin kuulosti mun mielestä aluksi aika ikävältä, sillä kukapa ei haluaisi päästä käytännön toimiin mahdollisimman nopeasti. Nyt kun koulu on oikeasti alkanut olen kuitenkin muuttanut mieltäni, sillä haluan saada kaiken mahdollisen tiedon ennen sairaalamaailmaan siirtymistä ja keskittyä rauhassa opiskeluun nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Lisäksi on tärkeää huomata, että preklinikka ei tarkoita pelkkää nenä kiinni kirjassa istumista, sillä joka jaksossa on jotain käytännön töitä ja harjoituksia joita pääsee tekemään. Nytkin koronasta huolimatta päästään suturoimaan ja tähän mennessä ollaan päästy tekemään toisillemme monenlaisia tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä testejä, ottamaan verikokeita, tekemään labrahommia ja pitämään nallesairaalaa.
Taitokeskus ja kirurgian koulutuskeskus
Taitokeskus on paikka koululla, johon voi mennä milloin tahansa harjoittelemaan tiettyjä kliinisiä taitoja. Siellä siis järjestetään jos jonkinlaisten kliinisten taitojen opetusta opettajan valvonnassa ja ilmeisesti myöhemmin meillä on jonkinlaisia moniammatillisia harjoituksia, joissa esimerkiksi voidaan harjoitella elvytystilanteita yhdessä sairaanhoitajien kanssa. Taitokeskuksessa on mahdollista muun muassa ottaa verinäytteitä, harjoitella suturointia, kokeilla eturauhasen tuseerausta ja harjoitella synnytystoimintaa synnytyssimulaattorin avulla. Kirurgian koulutuskeskus on tästä vielä korkeammalle tasolle menevä harjoittelupaikka, jossa esimerkiksi tulevat kirurgit harjoittelevat leikkauksia. Siellä meidän dissektiotkin ovat sitten joskus koronan jälkeisenä aikana. Kirurgian koulutuskeskuksen tilat ovat Pohjoismaiden parhaat joten koen olevani etuoikeutettu päästessäni sinne joskus.
Bonuksena täytyy vielä sanoa taitokeskuksen mahtava henkilökunta. Meille sanottiin esimerkiksi että jos joku onnistuu ikinä saamaan tikkejä niin voi ottaa yhteyttä taitokeskukseen niiden poiston takia jolloin voitaisiin harjoitella poistoa luokkalaisella opettajan valvomana eikä kyseisen luokkalaisen tarvitsisi jonottaa YTHS:lle tai muualle. :D
Oman alan asiantuntijoiden pitämät luennot
Mä oletan että tämä asia on samoin muissakin lääkiksissä mutta voi veljet miten mahtavaa onkaan kuunnella luentoa, jonka pitää alan asiantuntija. Liikkumisjaksolla luentoja ovat esimerkiksi pitäneet pari ortopedia, käsikirurgi, fysiatri, lihassolun sähköisen toiminnan asiantuntija jne. Lisääntymisjaksossa luentoja pitivät mm gynekologit ja muut asiantuntijat. Tutoreissa sen sijaan aina ei voi saada oman alan asiantuntijaa ohjaavaksi opettajaksi, eihän sairaalasta varmaankaan riitä 14 gynekologia ohjaamaan eri ryhmiä.
Aktiivinen ainejärjestö ja hyvä yhteishenki
Lääkiksessä on ihan sikapaljon tapahtumia joista jokainen varmasti löytää omanlaisensa. On erilaisia lajikokeiluja, sitsejä, bileitä, kokkausiltoja jne. Kerhoja on monenlaisia ja itse olen liittynyt muutaman kerhon whatsapp-ryhmiin napsiakseni kaikki itseäni kiinnostavat tapahtumat. Liityin kulttuurikerhoon, kiipeilykerhoon, ruokakerhoon ja fimsiciin (nallesairaalat, vaihdot, seksuaalikasvatus jne) ainakin muistaakseni. Lisäksi olen lajikokeiluna käynyt tankotanssissa ja twerkkauksessa. Muita kerhoja ovat esimerkiksi näytelmäkerho, sukelluskerho, hevoskerho, lautapelikerho, leffakerho jne. Lajikokeiluja on sen sijaan uimahypystä crossfittiin. Mua kiinnostaa vähän kaikki joten napsin siis vaan parhaat palat joka kerhosta ja kokeilusta ja sekin on ihan fine. Tästä päästäänkin hyvään yhteishenkeen ja tunnelmaan joka lääkiksessä vallitsee. Kuten mä jo mainitsinkin, olen introvertti ja muutenkin vähän kyllästynyt liikaan bilettämiseen kun tuli se vaihe käytyä läpi jo TTY:llä. Sen sijaan että porukka yrittäisi väen vängällä vetää mua jokaikiseen tapahtumaan, mä voin ihan hyvillä mielin sanoa että nyt ei huvita ja sitten kun johonkin menen niin kaikki ottavat kuitenkin mukaan porukkaan. Lisäksi on ihanan virkistävää, että voi vaan sano että nyt on paska päivä eikä jaksa ilman että tarvii keksiä mitään tekosyitä. Tuntuu siltä, että täällä ihminen otetaan vastaan ihmisenä eikä superihmisenä, vaikka ollaankin alalla jolta yhteiskunta odottaa yli-inhimmillisiä suorituksia.
Yks kiva juttu on myös että asiat ovat todella strukturoituja. Mä oon kurssin kirjavastaava, joten parini kanssa mä tilaan porukalle kaikki kirjat. Meillä on tiedotusvastaava, joka viikkotiedotteiden lisäksi tekee jokaisesta jaksosta sähköiset lukkarit, jotka voi kätevästi ladata kännykän kalenteriin. Tän lisäksi on hyvinvointivastaavia, isäntä ja emäntä, rahikset jne. Oikeastaan joka asialle on ihminen, joka hoitaa hommansa ja aina tietää keneltä pitää kysyä että hommat etenee. Lisäksi lääkiksessä on kokeilussa sähköiset temppukortit, jotka varmaan tulee tuleville opiskelijoille tai sitä seuraaville. Temppukortteihin siis normaalisti kerätään eri harjoituksista opettajien nimmareita ja jakson lopussa ne palautetaan postilaatikkoon kurssisuoritusten saamiseksi. Tulevaisuudessa tämä sama homma hoituu kännykällä tietylle sivulle kirjautumalla ja qr-koodin lukemalla.
Tampere kaupunkina
Tampere on ihan uskomattoman upea kaupunki asua ja elää. Täällä on ihanasti vettä ja luontoa, kulkuyhteydet toimivat ja rakennukset ovat miellyttävän näköisiä. Koulu on ihan sairaalan vieressä ja sinnekin pääsee helposti bussilla todella monesta paikasta. Parin vuoden päästä koulullekin pääsee ratikalla huristelemalla. Harrastusmahdollisuuksia on tosi paljon ja asuminen on kohtuuhintaista erityisesti opiskelija-asuntosäätiöillä eli TOASilla tai POASilla. Tampereelta on hyvät juna- ja bussiyhteydet muihin kaupunkeihin joten kotikotona pääsee myös helposti käymään. Hankaluuksia voi tulla ehkä Itä-Suomen suunnalle, koska sinne joutuu todennäköisesti junailemaan Jyväskylän kautta, mutta ei sekään mahdoton tehtävä ole.
Mun suosikkiasioita Tampereella ovat ehkä erilaiset järvet, kahvilat ja puistot. Veden läheisyys on mulle jotenkin erityisen tärkeää meren rannalla kasvaneena, joten on ihanaa että joku järvi on aina käytännössä kävelyetäisyyden päässä.
Tässä oli mun näkemyksiä Tampereen lääkiksestä. Haluan tällä tekstillä haastaa muiden lääkisten bloggaajat kirjoittamaan omasta yliopistostaan, jotta hakijoiden olisi helpompaa löytää oma unelmien yliopistonsa. Mä löysin oman paikkani johon kuulun, toivottavasti tekin löydätte omanne!
Todella kiva kun teit tällaisen postauksen! Nyt entiatä innokkaampana suuntaan ensi syksynä Tampereen lääkikseen.
VastaaPoistaTervetuloa joukkoomme, muista nauttia kesästä! :)
Poista