Työburnout
Olen ollut melko pitkään hiljaa blogissani, sillä minulla ei ole ollut yhtään vapaa-aikaa töiden ja nykyisen koulutukseni takia. Oikeastaan minulla ei ole ollut aikaa edes yliopiston tehtäville töiden takia. Arkipäivät ovat menneet koulussa, viikonloput töissä ja vielä jotkin arki-illatkin työpaikalla pizzaa vääntäessä.
Moni vanhempi ihminen sanoo, että tottakai opiskelijan tulee käydä töissä opintojen ohella eikä olla yhteiskunnan elätti. "Ei minun nuoruudessani tuollaiset laiskiaiset pärjänneet." Mielestäni on kuitenkin aivan eri asia opiskella esimerkiksi ammattikoulussa ja käydä sen ohella töissä kuin opiskella ydinfysiikkaa yliopistossa ja työskennellä samalla. Jos koululla on jo kahdeksalta aamulla ja kotona vasta kymmeneltä illalla ja sen jälkeen vielä opiskelee pari tuntia, on työpäivä venynyt jo 15-tuntiseksi.
Eräänä yönä heräsin itkien ja mietin, miksi huomenna pitää taas mennä töihin eikä koskaan ole vapaa-aikaa. Silloin päätin, että nyt saa riittää. Työnteko opiskelun ohessa tuntui kahden työn tekemiseltä yhtä aikaa, eikä sitä kukaan jaksa täysjärkisenä kovin kauaa. Soitin pomolleni ja sain sovittua, että käyn töissä vain loma-aikoina (kuten kesälomalla) tai jos joku muu työntekijä sairastuu. Aikatauluni keveni huomattavasti. Nyt minun on pitänyt tehdä vain muutama vuoro saikulla olevan työntekijän takia ja olenkin nauttinut ensimmäisestä kunnollisesta vapaaviikonlopusta heinäkuun alun jälkeen.
Koulurintamalla olen viimeinkin ottanut rästiin jääneet opintoni kiinni muutamaa asiaa lukuunottamatta. Atomifysiikka on ihan mielenkiinoista, mutta ei kuitenkaan sellaista, jota jaksaisin tehdä loppuelämääni. Orgaanisessa kemiassa sen sijaan on ihan valtavasti muistettavaa ja päässä pyöriikin kaiken maailman elektrofiilisiä aromaattisia substituutioita ja karbokationivälivaiheita. Jokaiseen asiaan tuntuu olevan poikkeus, mutta onneksi koko ajan niitä poikkeuksia oppii lisää.
Lääkishaun suhteen olen ollut ymmärrettävällä tauolla. Tänä viikonloppuna olen kuitenkin aloittanut lukemisen uudelleen, ja pyrin lukemaan aluksi muutaman tunnin viikossa muun tekemisen ohella. Nyt olen vasta ehtinyt kerrata evoluutiota ja elämän tunnusmerkkejä, mutta pienikin edistys on edistystä ja siksi arvokasta opiskelun kannalta.
Oletteko te muut painineet opiskelun ja töiden yhteensovittamisen kanssa?
Moni vanhempi ihminen sanoo, että tottakai opiskelijan tulee käydä töissä opintojen ohella eikä olla yhteiskunnan elätti. "Ei minun nuoruudessani tuollaiset laiskiaiset pärjänneet." Mielestäni on kuitenkin aivan eri asia opiskella esimerkiksi ammattikoulussa ja käydä sen ohella töissä kuin opiskella ydinfysiikkaa yliopistossa ja työskennellä samalla. Jos koululla on jo kahdeksalta aamulla ja kotona vasta kymmeneltä illalla ja sen jälkeen vielä opiskelee pari tuntia, on työpäivä venynyt jo 15-tuntiseksi.
Eräänä yönä heräsin itkien ja mietin, miksi huomenna pitää taas mennä töihin eikä koskaan ole vapaa-aikaa. Silloin päätin, että nyt saa riittää. Työnteko opiskelun ohessa tuntui kahden työn tekemiseltä yhtä aikaa, eikä sitä kukaan jaksa täysjärkisenä kovin kauaa. Soitin pomolleni ja sain sovittua, että käyn töissä vain loma-aikoina (kuten kesälomalla) tai jos joku muu työntekijä sairastuu. Aikatauluni keveni huomattavasti. Nyt minun on pitänyt tehdä vain muutama vuoro saikulla olevan työntekijän takia ja olenkin nauttinut ensimmäisestä kunnollisesta vapaaviikonlopusta heinäkuun alun jälkeen.
Koulurintamalla olen viimeinkin ottanut rästiin jääneet opintoni kiinni muutamaa asiaa lukuunottamatta. Atomifysiikka on ihan mielenkiinoista, mutta ei kuitenkaan sellaista, jota jaksaisin tehdä loppuelämääni. Orgaanisessa kemiassa sen sijaan on ihan valtavasti muistettavaa ja päässä pyöriikin kaiken maailman elektrofiilisiä aromaattisia substituutioita ja karbokationivälivaiheita. Jokaiseen asiaan tuntuu olevan poikkeus, mutta onneksi koko ajan niitä poikkeuksia oppii lisää.
Lääkishaun suhteen olen ollut ymmärrettävällä tauolla. Tänä viikonloppuna olen kuitenkin aloittanut lukemisen uudelleen, ja pyrin lukemaan aluksi muutaman tunnin viikossa muun tekemisen ohella. Nyt olen vasta ehtinyt kerrata evoluutiota ja elämän tunnusmerkkejä, mutta pienikin edistys on edistystä ja siksi arvokasta opiskelun kannalta.
Oletteko te muut painineet opiskelun ja töiden yhteensovittamisen kanssa?
Minä painin saman ongelman kanssa opiskeluaikoina. Muistan yhden vuoden, jonka aikana mulla oli kolme vapaata viikonloppua... Ja loppuhuipennuksena viimeiset puoli vuotta tein samaan aikaan gradua, päättöharjoittelua ja osa-aikatyötä - aamulla menin harjoitteluun, sieltä iltapäivällä töihin ja kun tulin illalla kotiin, alkoi gradunteko. Muistan kun joskus itkin eteisen lattialla, etten vaan jaksa. Kun lopulta valmistuin ja pääsin töihin, tuntui ihan uskomattoman kevyeltä kun kaikki illat olivatkin vapaat :D. Jos nyt tekisin jotain toisin niin työnteon sijaan nostaisin vaikka opintolainaa, enkä uuvuttaisi itseäni noin pahasti.
VastaaPoistaNyt kun yritän yhdistää pääsykoeopiskelua ja kokopäivätyötä, huomaan miten rankkaa tämä on. Työni on sen luonteista, ettei se lopu tietyllä kellonlyömällä ja aina on asioita, jotka ovat kesken tai pitäisi tehdä paremmin, joten täytyy vain tiukasti vetää itse raja. Mutta ei iltoihin montaa tuntia jää opiskeluaikaa ja raskaan työpäivän jälkeen keskittymiskykykään ei ole paras mahdollinen.
Hienoa, että rohkeasti vähensit työntekoa! Opiskelu itsessään käy jo työstä, eikä itsensä näännyttäminen pitemmän päälle ole hyvä juttu.
Niinpä, monet eivät ymmärrä että opiskelukin vie oikeasti energiaa ja silloin ei jaksa, jos ei ehdi koskaan edes urheilla kun on niin paljon tekemistä. :) Tsemppiä sulle, töiden jälkeen on vaikeaa tarttua kirjoihin kun pitäisi vielä kokata ja siivota ja olla sitä omaakin aikaa ja jo valmiiksi väsyttää pitkän päivän jälkeen. Pitäisi vaan saada levätä aina välillä niin jaksaa opiskella taas! :)
Poista