Onko lukutunneilla väliä?
Tällä viikolla piti lukea 15 tuntia. Sait kasaan vain kahdeksan. Ahdistaa ja suututtaa: nyt ollaan taas aikataulusta jäljessä. Epätoivo meinaa iskeä. Ei musta tällaisena lusmuna voi lääkäriä tulla.
Joillekin ylläoleva teksti voi kuulostaa vähän liiankin tutulta. Viikosta toiseen laahataan aikataulusta jäljessä ja stressataan, kun asetetuista tavoitteista ei pystytäkään pitämään kiinni. Mitäpä jos laskettujen tuntien sijaan siirtyisitkin laskemaan ymmärrettyjä asioita?
Monista lääkisbloggaajista poiketen mä en aio koskaan laittaa blogiini perinteistä viikkokatsausta. Mä en aio kertoa teille kuinka monta tuntia tarkalleen olen lukenut, koska useimmiten en tiedä sitä. Mafy tottakai laskee osan ajasta, mutta muita ylimääräisiä juttuja mä en laske. Syy tähän on se, että mun lukuaikatauluni ei pohjaudu laskettuihin tunteihin vaan läpikäytyihin asioihin. Mä en aseta tavoitteita, että tänään lasken kolme tuntia fysiikkaa ja kaksi tuntia kemiaa. Mä vaan katson, mitkä aiheet haluan käydä loppuun asti sinä päivänä ja sitten käyn ne. Joskus hommat jää kesken ja jatkan seuraavana päivänä, ja joskus etenen lujempaa kuin arvelinkaan. Tärkeintä on, että en etene etenemisen takia tai laskemisen takia. Mä etenen ymmärtääkseni. Kun mä ensi toukokuussa ymmärrän tarpeeksi ja sen ohella olen ikään kuin vahingossa laskenut tunteja ja taas tunteja niin mun mahdollisuudet päästä lääkikseen on paremmat kuin ennen.
Tämä ajattelutapa on tuonut mulle tosi paljon hyviä asioita. Mä en koe enää stressiä siitä, että en ole lukenut yhtä paljon kuin muut. Mä koen suurta iloa, kun huomaan ymmärtäväni monimutkaisia asioita ja eteneväni. Mä olen osannut auttaa muita tehtävissä ja osaan selittää kaiken niin, että mun läheiset ymmärtää mun höpötyksiä. Mun motivaatio on kovempi kuin koskaan, sillä joka päivä mun oikeasti tekee mieli opiskella näitä asioita.
Vaikka mä kehotankin teitä kaikkia olemaan ahdistumatta lukutuntien määrästä, on kuitenkin erittäin tärkeää silti käyttää paljon aikaa tähän projektiin. Siks mä aloitin jo nyt, jotta mulla on aikaa ymmärtää. Jotta mulla on kerrankin aikaa nauttia näiden asioiden opiskelusta ilman paniikkistressiä ja loppuunpalamista. Mä toivon, että tämä olo jatkuu pitkälle kevääseen asti.
Tsemppiä!
Joillekin ylläoleva teksti voi kuulostaa vähän liiankin tutulta. Viikosta toiseen laahataan aikataulusta jäljessä ja stressataan, kun asetetuista tavoitteista ei pystytäkään pitämään kiinni. Mitäpä jos laskettujen tuntien sijaan siirtyisitkin laskemaan ymmärrettyjä asioita?
Monista lääkisbloggaajista poiketen mä en aio koskaan laittaa blogiini perinteistä viikkokatsausta. Mä en aio kertoa teille kuinka monta tuntia tarkalleen olen lukenut, koska useimmiten en tiedä sitä. Mafy tottakai laskee osan ajasta, mutta muita ylimääräisiä juttuja mä en laske. Syy tähän on se, että mun lukuaikatauluni ei pohjaudu laskettuihin tunteihin vaan läpikäytyihin asioihin. Mä en aseta tavoitteita, että tänään lasken kolme tuntia fysiikkaa ja kaksi tuntia kemiaa. Mä vaan katson, mitkä aiheet haluan käydä loppuun asti sinä päivänä ja sitten käyn ne. Joskus hommat jää kesken ja jatkan seuraavana päivänä, ja joskus etenen lujempaa kuin arvelinkaan. Tärkeintä on, että en etene etenemisen takia tai laskemisen takia. Mä etenen ymmärtääkseni. Kun mä ensi toukokuussa ymmärrän tarpeeksi ja sen ohella olen ikään kuin vahingossa laskenut tunteja ja taas tunteja niin mun mahdollisuudet päästä lääkikseen on paremmat kuin ennen.
Tämä ajattelutapa on tuonut mulle tosi paljon hyviä asioita. Mä en koe enää stressiä siitä, että en ole lukenut yhtä paljon kuin muut. Mä koen suurta iloa, kun huomaan ymmärtäväni monimutkaisia asioita ja eteneväni. Mä olen osannut auttaa muita tehtävissä ja osaan selittää kaiken niin, että mun läheiset ymmärtää mun höpötyksiä. Mun motivaatio on kovempi kuin koskaan, sillä joka päivä mun oikeasti tekee mieli opiskella näitä asioita.
Vaikka mä kehotankin teitä kaikkia olemaan ahdistumatta lukutuntien määrästä, on kuitenkin erittäin tärkeää silti käyttää paljon aikaa tähän projektiin. Siks mä aloitin jo nyt, jotta mulla on aikaa ymmärtää. Jotta mulla on kerrankin aikaa nauttia näiden asioiden opiskelusta ilman paniikkistressiä ja loppuunpalamista. Mä toivon, että tämä olo jatkuu pitkälle kevääseen asti.
Tsemppiä!
Tapoja opiskella on yhtä paljon kuin meitä ihmisiä, ja parasta on kyllä kun löytää itselle sen toimivimman! :) Mulle parhain tapa on ns. laskea tunteja. Totta kai ymmärtäminen on tärkeintä, mutta ite en voi esim jakaa päiville tiettyjä aihealueita, sillä lasken vähän kaikkea ja mafyssa kaikki ei ole aihealueittain, esim. nopeusvarmuustehtävät. Toisaalta jos laitan tavoitemäärän laskettuja tehtäviä, ei sekään toimi, koska jos teen esim mafyn tavoitetehtäviä ja ne on todella vaikeita, en välttämättä saa edettyä niin paljon kuin pitäisi ja jään jälkeen:D joten itselle helpoin on sopia, että tänään teen töitä vaikkapa sen 5h, ja sen aikana opiskelen parhaani mukaan ja ymmärrän kaiken mitä teen. Tähän otetaan mukaan niin laskemiset kuin vaikka poikakaverille fysiikan opettaminen. Eli ei haittaa vaikka jossakin tehtävässä tai aiheessa menisi kauemman aikaan, en ole jäljessä mistään niistä tai etenemisestä. Ja tietty jos jää jälkeen aikataulusta/on edellä, sitten niitä aikatauluja muutetaan ja mietitään mitä vois tehdä paremmin :)Tää on mulle se stressittömämpi vaihtoehto, ekoilla kerroilla kokeilin tota aihealueittain hommaa, mut jäin siitä jatkuvasti jälkeen, joten se ei toiminu :D
VastaaPoistaJep, tärkeintä on löytää itelle paras tapa! :) Tuntienkin laskemisesta saa onnistumisen tunnetta kun onnistuu pysymään tavoitteessa ja hyvä että oot löytäny siitä oman tyylis :) Musta tuntuu että viime vuonna kun laskin niin stressas enemmän niin ehkä tää on parempi tapa mulle :D
PoistaTärkeintä on löytää oma tyylinsä! Mä kuulun tuntien laskijoihin, sillä alan turhaan kiirehtiä, jos yritän suoriutua tietyistä tehtävistä tai aiheista. Kun opiskeluaika on rajattu, jaksan paremmin ponnistella vaikeampien tehtävien kanssa kun koen, että tavoite täyttyy, vaikka en tekisi kuin pari vaikeaa fysiikan tehtävää päivän aikana. Lisäksi kokopäivätyössä käydessä lukuaika on tosi tiukassa, joten on pakko raivata lukuaikaa sillä tyylillä, että päättää esim. laskea tunnin ennen töihin lähtöä. Mitään tarkkaa tuntitavoitetta mulla ei toistaiseksi ole, mutta vuodenvaihteen jälkeen pyrin samaan kuin viime vuonna (20 h/vko). Nyt syksyllä yritän vähän silmäillä, että pysyisin jossain 5-10 viikkotunnin tuntumassa. Todella vähänhän se on, mutta tuossakin on jo aika homma töiden ohessa...
VastaaPoistaTsemppiä opiskeluun :)!
Hyvä että oot löytäny tyylis! Toi on totta, että elämäntilanne vaikuttaa tosi paljon opiskelutyyliin :) Mulla kans vaikuttaa se, että oon käynyt nää samat asiat jo tosi monta kertaa läpi, joten yhteen asiaan ei ehkä mene ihan samaa aikaa kuin joillakin muilla ja keskityn opiskelussa erilaisiin asioihin, joten asiapohjainen eteneminen toimii mulla paremmin. :)
Poista