Teekkarista lääkäriksi

Terkkuja kaikille koronakotoilun keskeltä! Kaikesta huolimatta koko maailma ei ole pysähtynyt ja odotettu yhteishaku alkaa jo ensi viikolla. Mun koulutyöskentely sai aika kovan kolauksen tästä pakkolomasta kun kaikki luennot ja koko vuoden kohokohta eli dissektiot on peruttu. Kuulin kuitenkin huhua että suturointiharkka eli tikkien ompelun opetus järjestetään, joten ainakin jotain motivoivaa ja odottamisen arvoista on vielä tulossa tässä jaksossa. Sitä odotellessa ajattelin kertoa teille, miksi mä valitsin alunperin Tampereen lääkiksen ja mikä on tässä lääkiksessä parasta nyt kun olen viettänyt jo lähes lukuvuoden täällä opiskellen. Silloin kun mä olin lukiossa mä mietin pääni puhki että mihin hakisin. Mun lukiossa oli onneksi mahdollista käydä tutustumassa monessa paikkaa ja nimenomaan lääkiksistä pääsinkin tutustumaan Oulun ja Tampereen lääkiksiin sekä Helsingin eläinlääkikseen. Oulun lääkis ei tuntunut mulle kotoisalta kuten ei myöskään Viikin lasipalatsimainen kampus jossa eläinl

Hitsi miten nopeeta aika meneekään taas. Mulla oli suunnitelmissa kirjoittaa aineenvaihdunnasta vähän juttua mutta niin siinä vain kävi että nyt liikkumisjaksoa on kulunut jo kolme viikkoa. Opiskelu on aika tiivistahtista mutta sitäkin hauskempaa vaikka muistettavaa on todella paljon ja aikaa on todella vähän. Aineenvaihdunta oli myös aika tiivis päkki, jossa käytiin ihmiskehon eri metaboliareitit läpi aina soluhengityksestä aminohapposynteesiin ja glykogenolyysiin. Entisenä kemianopiskelijana jakso oli aikaa kuivaa kamaa sillä just sen kaltaisia asioita mä lähdin kemialta pakoon. Taustasta oli kuitenkin hyötyä reaktioiden ymmärtämisessä ja asioiden muistamisessa. Lopulta kun eri reaktioketjuja oli tankattu neljä viikkoa, koitti tentti joka olikin odotettua helpompi. Huolimatta siitä, että luin yhden neljästä tenttikysymyksestä väärin sain ihan huikean hyvät pisteet ja hyväksytyn suorituksen. Sain siis hyvillä mielin lähteä kohti anatomian opiskelua! Tällä hetkellä käynnissä olevan

Tuntuu vaikealta uskoa, että lääkiksen eka syyslukukausi on jo ohi. Aika on mennyt paljon nopeampaa kuin ennen, ainakin jos vertaa vuoden takaiseen työt-lukeminen-lepo -komboon. Mä olen jälleen kerran innoissani tulevaisuudesta kun taas kouluun hakiessa lähinnä pelotti, että mitäs sitä sitten tekisi elämällään jos ei pääsekään sisään. Syksy on tuonut mulle hurjasti itsevarmuutta ja välillä ehkä vähän liikaakin ihanaa opiskelua. Vuoden vika jakso oli LKK eli lisääntyminen, kasvu ja kehitys. Jaksoon kuului embryologiaa, raskauden ajan fysikaalisia muutoksia, synnytystä, lantion alueen anatomiaa, lapsipotilaiden kohtaamista ja nuoruuden kasvun psykiatriaa. Tampereella on siis jaksomuotoinen opetus, jossa nämä kaikki yhteen liittyvät asiat käsitellään kerralla verrattuna kurssimuotoiseen opetukseen, jossa ne tulisivat käsiteltyä eri kursseilla. Jakso oli todella mielenkiintoinen, mutta ei kyllä tuntunut yhtään omalta alalta. On kuitenkin jännittävää ajatella, että joku luokkalaisista sa

Aika kuluu nykyään niin nopeasti, että en meinaa pysyä perässä. Vähintään joka viikko tai yleensä useita kertoja viikossa koulupäivien jälkeen ja lomassa on erilaisia tapahtumia, kokouksia ja tehtävien tekemistä porukalla. Viimeksi mä taisin ehtiä kirjoittaa blogipostauksen johdantojaksolla ja nyt ollaan jo käyty koko solujakso ja puolet kahden viikon genetiikkajaksosta. Ehkä onkin siis korkea aika päivittää kuulumisia! Solujakso pärähti aika vauhdilla käyntiin. Asiaa oli paljon vaikka sitä rakennettiinkin lukiopohjan päälle. Opeteltavaksi tuli kuitenkin hurjat määrät proteiineja ja signalointireittejä sekä histologiaa aiheeseen liittyen. Tietomäärää kuvaa hyvin se, että jakson aikana luin solukirjaa noin 700 sivua plus histologiaa ja tietoa nettilähteistä. Tällaisena kirjahulluna se lukeminen vaan auttaa niin paljon ymmärtämään, vaikka jotkut toiset kävivätkin mieluummin vain luennoilla tai lukivat kirjaa sieltä täältä aina tarvittaessa. Jo solujakson alussa koitti kauan odotettu

Ekat kaksi viikkoa lääkistä on nyt taputeltuna ja hurjan paljon juttuja on ehtinyt tapahtua. Koko viime vuoden vietin lähinnä kotosalla pääsykokeisiin lukiessa tai töissä käydessä, joten muutos on ollut hurja kun yhtäkkiä pitääkin päivittäin olla koululla ja lähteä tutorryhmän tapaamisiin tai jos jonkinlaisiin tapahtumiin. Introverttina eksponentiaalisesti lisääntynyt sosialisoituminen on myös tuntunut hieman raskaalta vaikka päivät ovatkin olleet hauskoja ja ihmiset ihania. Ensimmäinen koulupäivä oli vielä parempi kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Mua hermostutti niin paljon, että lähdin vahingossa koululle aivan liian aikaisella bussilla. Jättäydyin kyydistä muutamaa pysäkkiä etukäteen ja kävelin loppumatkan raikkaassa sadesäässä, mikä teki hyvää. Koululla juoksin hupitutorien muodostaman kunniakujan läpi lääkiksen ovista sisään. Vieläkin hymyilyttää muistellessa sitä hurrausta ja aplodeja, joilla sai aloittaa ensimmäisen koulupäivän lääkiksessä. :) Luentosaliin saapuessa hy

Taas on se aika vuodesta kun kiivain muuttoliike on käynnissä. Monet muuttavat ensimmäistä kertaa omilleen ja mullekin tulee tässä kuussa huikeat kuusi(!!) vuotta siitä, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. Sen jälkeen olenkin asunut seitsemässä eri osoitteessa ja nimellisesti vielä kahdeksannessa, johon en koskaan päässyt muuttamaan asuntohuijarin takia. Tässä tuleekin tiivis muistilista ensimmäiseen tai n:teen kotiin muuttavalle. 1. Kirjoita konkreettinen vuokrasopimus ja varmista, että vuokraisäntäsi oikeasti omistaa paikan.  Monesti nuoret kuulevat kesätöiden yhteydessä suullisen sopimuksen vaaroista, mutta samat säännöt pätevät myös asunnon vuokraamiseen. Huomaa myös, että sinulla on täysi oikeus varmistaa vuokranantajan henkilöllisyys ja se, että hän omistaa vuokrattavan asunnon. Mä itse tein tämän virheen eli vaikka kirjoitin paperisen sopimuksen, en varmistanut yksityisen vuokranantajan todenperäisyyttä ja jäinkin hetkeksi kodittomaksi. Suosittelen tarkastusta lämpimästi,