Teekkarista lääkäriksi

Tän vuoden pääsykoe on viimeinkin ohi. Tää oli mulle kolmas kerta kun istuin Tampereella koesaliin, valmiina tekemään parhaani. Toivottavasti myös viimeinen kerta, mutta oon kuitenkin melko varma että joudun yrittämään vielä ens vuonna uudestaan. Kun sain kokeen eteeni, mä hymyilin ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Aivoja, hermoja ja fysiikan soveltavia tehtäviä. Just sitä mitä mä osaan! Hymy kuitenkin hyytyi mitä pidemmälle koeaikaa kului. Jostain syystä kemiantehtävät oli mulle aika haastavia ja fysiikan valotehtävä oli mun mielestä ihan hirveä. Biologiat oli helppoja lukuunottamatta ympäristömyrkkytehtävää, jonka uskon menevän nollille vaikka kertasinkin ne kunnolla koetta edeltävänä viikonloppuna. Newtonin lakeihin liittyvä fysiikan tehtävä sen sijaan oli ihan älyttömän helppo, ja ajattelinkin että kokeen tekijät ovat halunneet tehdä kunnon källin laittamalla sen viimeiseksi todella pitkässä, 19 tehtävää ja 28 sivua sisältävässä kokeessa. Mä laskin itelleni 126 raakapistettä si

Jänskättää. Tuntuu hyvältä. Innostus kasvaa ja tuntuu itsevarmalta. Mun fiilikset ei tän hakuprosessin aikana oo koskaan ollu näin hyvät. Mä tiedän, että mulla on mahdollisuus ja mä en jätä sitä käyttämättä. Tää itsevarmuus on se, jonka mä haluan viedä ylihuomenna koesaliin mukaan. Jos koe on tosi vaikea, mä pidän itteni kasassa ja teen parhaani. Jos koe on tosi helppo, mä pidän itteni kurissa, jotta en hutiloi. Ylihuominen ratkaisee, mitä mä teen seuraavan vuoden. Mä kirjoitan tätä postausta sushiravintolassa Tampereella, mun sydämen kaupungissa. Täällä mä aion viettää seuraavat kuusi vuotta opiskelemassa unelma-ammattiini. Huomenna mun poikakaveri tulee kotiin vierailemasta perheensä luona. Me vitsailtiin, että tiistaina se löytää mut paniikissa sikiöasennossa makaamassa. Nyt oon kuitenkin varma, että se löytää mut itsevarmempana kuin koskaan, valmiina tekemään täysillä hommia viiden tunnin ajan mun unelman eteen. Sushien jälkeen mä aion mennä yliopistolle tarkistaan mun koesalin

Enää 12 päivää pääsykokeeseen. Joka toinen hetki olen innosta pinkeänä: perhana mustahan tulee lääkäri!  Joka toinen hetki epävarmuus iskee: entä jos ei tulekaan? Tän kevään aikana oon laskenut enemmän laskuja kuin minään aikaisempana. Olen panostanut biologiaan ja harjoitellut koetilannetta. Olen miettinyt koestrategiaa ja tarttunut fysiikassa ja kemiassa inhokkialueisiini. Nyt alkavat jopa puskuriliuokset ja saostuminen olla hallussa. Orgaanisen kemian labrakurssistakin pasahti nelonen kouraan ja tämän päivän fysiologian tentissä muistin viimeinkin nefronin toiminnan kunnolla. Kuitenkin kerrattavaa olisi vielä vaikka muille jakaa. Mites ne kasvit, ympäristömyrkyt ja polymeerit? Ehkä pitää vain hyväksyä, että kaikkea ei ehdi kerrata eikä edes voi osata. Viimeiset päivät aion vielä laskea niitä alueita, joissa olen heikompi sekä lukea nopeasti läpi biologiasta ne asiat, joita en ole vielä kunnolla kerrannut. Kertaan myös tärkeimmät teoriat ja biologiasta toivon mukaan vielä kaikki