Teekkarista lääkäriksi

Jo neljännen kerran mä sain käsiini tarkastetun pääsykoepaperin. Kolmella aiemmalla kerralla olen itkenyt ja miettinyt, mikä meni pieleen. Käynyt paperin tarkasti läpi, oppinut virheistäni ja noussut ylös sieltä surun ja häpeän kuopasta, johon epäonnistuminen mut kerta toisensa jälkeen suisti. Nyt mua hymyilyttää ja jännittää. Mun on vieläkin vaikea uskoa, että mä pääsin sisään ja että muutaman viikon päästä mä kävelen lääkiksen ovista sisään. Välillä on pakko kaivaa yliopistolta saatu opiskelijatodistus esiin ja katsoa, että siinä oikeasti lukee mun nimi, uusi opiskelijanumero ja lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma. Ennen koulun alkua mä haluan kuitenkin jakaa teille sen, miten mun pääsykoetehtävät meni ja mitä mä oikeasti tein tän vuoden aikana, jona pääsin viimeinkin sisään. Tämä postaus kertoo kokeesta, myöhemmin kirjoitan mun elämän tärkeimmästä vuodesta. Tänä vuonna mä sain pääsykokeesta 158,5 pistettä. Tuntuu hyvältä, että viimeinkin kaikki työ on tuottanut tulosta...

Tulokset tuli tänään ja mä pääsin sisään! Musta tulee lääkäri! Tänä aamuna mä olin ihan superkiukkuinen ja kaikki ärsytti. Musta tuntui, että yliopistot panttaavat tuloksia tahallaan hakijoiden kiusaamiseksi. Kun ensimmäiset viestit Kuopion tuloksien julkaisusta tulivat, mä vain tuijotin kännykkää kauhuissani kädet täristen ja mietin, että onko mun pakko avata opintopolkua ollenkaan. Pakko se kuitenkin oli, joten mä kirjauduin sisään. Saman tien kun mä näin näytöllä, että mut on hyväksytty Kuopioon opiskelemaan, mä aloin itkemään onnesta. Kyyneleet valuivat ja kädet tärisivät, kun annoin kännykän poikakaverille luettavaksi, en mä itse uskaltanut sitä sanoa ääneen. Neljän vuoden ja kolmen epäonnistumisen taakka putosi harteilta sekunneissa ja mun tulevaisuus oli yhtäkkiä kirkkaampi kuin koskaan. Tunnin sisään kaikki muut yliopistot paitsi Tampere olivat pudottaneet tuloksensa ilmoille. Lopulta kun myös eniten odottamani tulos saapui, osuuspankin tunnistautumispalvelu kaatui, j...

Nyt se on ohi. Pääsykokeesta on kulunut jo muutama päivä ja alkujärkytyksestä on ehditty jo toipua. Jäljellä on enää pitkä, hermoja raastava odotus kesäkuun loppupuolelle saakka. Mun mielestä tämän vuoden pääsykoe oli todella pitkä ja vaikea. Osaa tehtävistä piti tuijottaa hetki hämmennyksen ennen hommiin ryhtymistä. Kuulemani perusteella monella on jäänyt useita tehtäviä tekemättä ja osa ihmisistä itki yliopistojen käytävillä kokeen jälkeen. Kokeessa monivalinnat olivat biologian muutamia kohtia lukuun ottamatta helppoja ja nopeita tehdä. Monissa harkkakokeissa monivalintoihin on hurahtanut helposti pari tuntia tai jopa yli, nyt taisin tehdä ne tuntiin-puoleentoista. Monivalintojen jälkeen ne ongelmat sitten alkoivatkin. :D Biologian tehtävät olivat kokonaisuudessaan todella outoja ja ikäviä. Välillä tuntui täyttävänsä lottoarvontaa ja toivovansa päävoittoa. Mun inhokki oli tautitehtävä, koska en ollut opetellut mitään tautien leviämistapoja enkä niiden aiheuttajia. Ensimmäinen ...

Plus ultra (further beyond) on latinaa ja tarkoittaa käytännössä itsensä ylittämistä. Sitä, että on enemmän kuin ulkoapäin näyttää ja vie itsensä äärirajoille tehdäkseen uskomattomia asioita. Se on sitä, mihin me pyritään seuraavan 45 päivän aikana. Seuraava puolitoista kuukautta on lyhyt aika verrattuna siihen, joka on jo takana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vielä voisi tehdä ihmeitä ja saavuttaa ihan uuden sfäärin ymmärryksessä ja oppimisessa. Mä aion tänään vielä tehdä loppuajalle lukusuunnitelman, jotta mä saan suurimman mahdollisen hyödyn irti jäljellä olevasta ajasta. Mä haluan ehtiä tehdä vielä mahdollisimman paljon hyödyllisiä asioita, joten lukusuunnitelman teko varmasti auttaa puntaroimaan mun tilannetta. Tänä keväänä mä olen nimittäin tehnyt aina viikon suunnitelman kerrallaan mikä on toiminut todella hyvin tähän asti, mutta loppuajaksi mä koen tarvitsevani jotain enemmän. Mafyn kanssa mä olen edistynyt todella hyvin ja olenkin saanut käytyä koko oppimäärän lä...

Yhteishaku on alkanut ja monet miettivät kuumeisesti, mihin järjestykseen laittaisi eri lääkikset hakupapereihinsa. Laittaisiko ensimmäiseksi sen, jossa on ollut matalimmat pisterajat aiemmin? Entä oman unelmien kaupunkinsa? Tai vaikka sen, josta on lyhyin matka kotiin käymään? Mä halusin vähän avata tänne omaa pohdintaani eri lääkisten välillä. Ehkä se auttaa jotakuta tai sitten ei. :) 1. Tampere Unelmien kaupunki. Ihana, ihana nääsville jossa olen asunut vuodesta 2016 lähtien. Mä olen kotoisin todella pieneltä paikkakunnalta Pohjanmaalta. Meiltä päin suurin osa suuntaa nokkansa kohti Oulua ja jää sille tielleen. Lukioaikana kävin tutustumassa Tampereella, Oulussa ja lisäksi Helsingin eläinlääketieteellisessä. Tampere yksinkertaisesti kolahti ja aloin unelmoida tästä kaupungista mun unelmien lääkispaikkana. 2016 en päässyt lääkikseen mutta sain paikan TTY:ltä, joten muutin Tampereelle ja rakastuin kaupunkiin yhä enemmän. Mun mielestä tää on sopivan suuri kaupunki ja pidän itse lää...

Pääsykokeeseen on enää pari kuukautta aikaa ja varmaan itse kullakin alkavat stressitasot nousta. Mä huomaan ainakin itsessäni melkein päivittäistä jännitystä pääsykokeen tulosta. Mä haluan nyt jakaa omat keinoni selvitä jännityksestä ja stressistä. 1. Pidä vähintään yksi kokonainen vapaapäivä viikossa. Vapaa-ajan tarvetta ja rentoutumista ei voi koskaan korostaa liikaa. Jostain syystä monet ihmiset ajattelevat, että aivotyö ei ole "oikeaa" työtä ja että sitä voisi tehdä loputtomiin rasittumatta jos vain keskittyminen riittää. Syksyllä huomasin itsekin sortuvani siihen, että kävin töissä ja luin ennen töitä tai niiden jälkeen ja erityisesti vapaapäivinä. Tämä johtaa helposti ylirasittumiseen ja stressin kertymiseen. Joululoma onneksi auttoi keräämään energiaa ja tammikuussa osasinkin rytmittää viimeiset työvuorot ja opiskelun sopivasti. Aivot tarvitsevat lepoa ja siksi säännöllinen lepääminen on erityisen tärkeää tällaisessa pitkän matkan prosessissa. Nyt pyrinkin pitämää...

Mä istun tällä hetkellä junassa, joka on 2,5 tuntia myöhässä. Koska kotiin on vielä pitkä matka, mä ajattelin kirjoittaa vähän tunnelmia mun tokasta täydestä opiskeluviikosta. Mun eka viikko meni tosi hyvin mutta nyt tokalla viikolla oli jo hieman ongelmia. Maanantaina mulla oli eka psykologin aika, joten keskeltä päivää lohkesi iso pala siellä käyntiin mukaan lukien koko aamupäivän jännittäminen. Loppujen lopuksi psykologi olikin maailman ihanin ihminen ja sain lähteä vastaanotolta kevein mielin. Lukutavoitettani en kuitenkaan saanut täyteen. Maanantaista ja tiistai meni muutenkin tuskastuttavan hitaasti, koska mulla oli ohjelmassa mun kestoinhokkeja eli suoraan sanottuna asioita joita en osaa vielä näin pitkän pänttäämisen jälkeenkään. Happoja ja puskureita kertasin oikeastaan koko viikon, koska pakko ne itselle vaikeimmatkin asiat on osata. Tästä tosin seurasi tunne siitä, että katselin koko ajan kelloa mielessäni vain se, milloin kehtaisin lopettaa aiheen jankkaamisen siltä päi...

Long time no write jälleen kerran. Syynä taukoon on lomailu ja ihan liian monet työvuorot. Kaikki vapaa aika on yksinkertaisesti pitänyt käyttää joko lepäämiseen tai lukemiseen, joten mulla ei ole ollut aikaa keskittyä blogitekstin kirjoittamiseen. Perjantaina oli mun vika iltavuoro ja ensi kuussa joudun vielä kaksi vuoroa tuuraamaan, mutta nyt voin jo sanoa kunnon opiskelun alkavan huomenna. Jippii! Monilla meistä oli lauantain tienoilla ensimmäinen valmennuskurssin harjoituskoe. Mä olen päättänyt mahdollisuuksien mukaan tehdä harjoituskokeet niinä päivinä, kun etä- ja lähikurssilaisetkin. Varmaan monet haluavat tietää, että missä nyt mennään ja mihin tästä lähdetään. Mun mielestä koe meni tosi hyvin. Tarkistin kokeen itse, koska mulla on itseopiskelumateriaali, ja laskin itselleni 145-153 pistettä eli noin 60-63% maksimista. Lähivuosina lääkiksiin on riittänyt 55-65% kokeen maksimipistemäärästä. Koskaan sisäänpääsyyn ei ole tarvinnut osata yli 70% kokeesta. Tää koe meni mull...

Mä uskallan sanoa sen ääneen. Mulla on mielenterveysongelmia. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin hullu, typerä, tyhmä tai säälittävä. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin tehnyt jotain väärin tai että mussa olis jotain vialla. Mun mielestä on aika hävittää erilaiset stigmat, jotka kohdistuvat psyykkisiin ongelmiin. Meistä tulee tulevaisuuden lääkäreitä ja vaikuttajia. Me ollaan niitä, joiden pitää muistaa ihmisen olevan kokonaisuus, eikä pelkkä murtunut jäsen. Mä sain oman diagnoosini neljä vuotta sitten. Määrittämätön ahdistuneisuushäiriö on vaikeuttanut mun elämää monilla tavoilla. Ylppäreitä varten onnistuin lukemaan ainoastaan biologiaa ja psykologiaa, vaikka kirjoitin kahdeksan ainetta. Kirjoitin hyvät arvosanat hyvän muistini ansiosta, sillä iso osa lukiosta meni ahdistuneena kaikesta. Kävin psykologilla ja kuraattorilla ja useimmille ihmisille sanoin epämääräisesti käyväni lääkärillä, koska mua hävetti. On yllättävän vaikeaa sanoa ääneen, että en saanut kurssikoetta tehtyä,...

Milloin viimeksi istuit bussissa, katselit ulos ikkunasta ja elit siinä hetkessä? Et miettinyt tulevaa tai mennyttä, vaan katselit lehtien putoilevan puista. Kävelit puistossa ilman pakottavaa tarvetta ikuistaa hetkeä instagramiin, olit siinä ja nyt. Läsnä tässä hetkessä ja elämässä. Pääsykoe vie elämästä suuren osan, mutta sen ei ole tarjoitus täyttää elämän jokaista hetkeä toukokuun viidenteentoista asti. Jos huomaat aamulla herääväsi kelloon, opiskelevasi hetken, lähtevän töihin, harrastuksiin ja lenkille kuin sumussa, on aika pysähtyä. On aika muistaa olevansa elossa, aika antaa arvoa matkalle pelkän päämäärän sijaan. Muista opetella rauhoittumaan. Muista nauttia siitä, että saat lukea yhteen vaikeimmista pääsykokeista mitä olemassa on. Nauti siitä, että työ kantaa hedelmää ja opit uusia asioita. Nauti siitä, että elämä ei aina mene putkeen, jolloin hyvillä hetkillä on enemmän arvoa. Monet meistä unohtuvat suorittamaan, jolloin on helppoa unohtua myös jatkamaan suorittamista ko...

Tällä viikolla piti lukea 15 tuntia. Sait kasaan vain kahdeksan. Ahdistaa ja suututtaa: nyt ollaan taas aikataulusta jäljessä. Epätoivo meinaa iskeä. Ei musta tällaisena lusmuna voi lääkäriä tulla. Joillekin ylläoleva teksti voi kuulostaa vähän liiankin tutulta. Viikosta toiseen laahataan aikataulusta jäljessä ja stressataan, kun asetetuista tavoitteista ei pystytäkään pitämään kiinni. Mitäpä jos laskettujen tuntien sijaan siirtyisitkin laskemaan ymmärrettyjä asioita? Monista lääkisbloggaajista poiketen mä en aio koskaan laittaa blogiini perinteistä viikkokatsausta. Mä en aio kertoa teille kuinka monta tuntia tarkalleen olen lukenut, koska useimmiten en tiedä sitä. Mafy tottakai laskee osan ajasta, mutta muita ylimääräisiä juttuja mä en laske. Syy tähän on se, että mun lukuaikatauluni ei pohjaudu laskettuihin tunteihin vaan läpikäytyihin asioihin. Mä en aseta tavoitteita, että tänään lasken kolme tuntia fysiikkaa ja kaksi tuntia kemiaa. Mä vaan katson, mitkä aiheet haluan käydä lop...

"Pääsitkö? Ai et vieläkään." Tuntuu pahalta, kun unelma murskaantuu kerran. Kun se murskaantuu toisen kerran ja vielä kolmannenkin. Kun kolme kertaa joudut kertomaan perheelle ja ystäville, että et päässyt sisään. Että menet toiseen kouluun. Aloitat siellä toisenkin vuoden. Että jäät kolmannen vuoden kohdalla välivuodelle, koska nyt saa riittää. Nyt saa riittää se, että ei ole käyttänyt 100% opiskelustaan pääsykokeelle. Että nyt neljännellä kerralla aiot pistää kaiken peliin. Ostat valmennuskurssin, pyydät töistä jo syksyllä lukulomaa keväälle ja valmistaudut ylittämään itsesi. Vaikka et oikeasti haluaisi kertoa kenellekään, että haet jo neljättä kertaa. Tosi moni meistä kohtaa hakuprosessin aikana epäilyksiä perheen tai kavereiden suunnalta. Joku saattaa ehdottaa, että kannattaisiko jo luovuttaa. Toinen on innoissaan kun aloitat toisen koulun: nythän se meidän Pertti-Jannika valmistuu kun koulun aloitti. Kolmas sanoo suoraan, että olet liian tyhmä. Mutta ketä oikeasti ki...

Mä sain tänään tehtyä itselleni lukusuunnitelman syksylle. Luin äsken vuoden takaisia fiiliksiä lukusuunnitelmasta ja huvittavaa kyllä mä huomasin ihan älyttömästi yhtäläisyyksiä. Miksipäs niitä ei olisi, jos aihe on vieläkin sama. Viime vuonna mun suurin ongelma oli suunnitelmassa pysyminen. Toisin sanoen en pysynyt siinä ollenkaan. :D Mulla oli suuria suunnitelmia lukea kaikki lukiokirjat jouluun mennessä ja laskea todella paljon. Kuinkas kävikään, yliopisto potkaisikin päähän ja koko syksy meni kursseista selviytymiseen. Suuri osa keväästäkin meni samoissa merkeissä ja kun keväällä vielä luin pääsykokeisiin niin paljon kuin ehdin, oli henkinen väsymys taattu pääsykokeeseen mennessä. En ole kertonut tästä vielä aiemmin kenellekään, mutta pääsykoetilanteessa jännitin ja stressasin niin paljon, että mua rupesi huimaamaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Selkeästi tarvitsen siis enemmän treeniä itse pääsykoetilanteesta, sillä en ole koskaan ollut koejännittäjä mutta pääsykoe 2018 osoi...

Mä päätin tehdä itselleni studygramin. Mun suurin synti opiskelujen suhteen on laiskuus, ja sitä mä haluan nyt korjata. :) Suunnitelmissa on siis, että kun on "pakko" ottaa kuvia instagramiin aina silloin tällöin niin kirjat tulee avattua entistä useammin ja monipuolisemmin sekä opiskeluissa edettyä ihan uudella tavalla. Eihän sitä sovi samasta kirjan sivusta tai mind mapista ottaa kuvaa. ;) Instagramiin mä voin myös jakaa yksittäisiä vinkkejä opiskeluun sekä energian ja motivaation ylläpitämiseen esim. välipalojen, rentoutumisen ja muun lisäksi. Mä toivon että instatili motivoi myös teitä muita samassa tilanteessa olevia lukemaan ja rentoutumaan sopivassa suhteessa. Rentoa kesän loppua kaikille! :)

Mitäpä jos muuttasinki ulukomaille? Kun on jo kolme kertaa epäonnistunut Suomessa, alkaa pakostakin miettimään muita keinoja saavuttaa unelmansa. Ulkomaille opiskelemaan pääsy saattaisi olla helpompaa kuin Suomessa ja poikaystäväkin jo lupautui muuttamaan mukana. Mun kahdesta vaihtoehdosta eli Skotlannista ja Ruotsista se totes vaan, että mieluummin Skotlanti kun ruotsi on kuulemma ärsyttävä kieli ja velipoikakin asuu jo Britanniassa. Miksi sitten Skotlanti tai Ruotsi? Suurin syy on lukukausimaksut. Tai siis niiden puute. Skotlannissa toimii nimittäin järjestö, joka maksaa kandiopiskelijoiden lukukausimaksut. Myös Ruotsissa EU:n alueen opiskelijat saavat koulutuksen ilmaiseksi. Skotlanti vaikuttaa maana kiinnostavammalta ja englanniksi opiskelu on jo tuttua puuhaa. Ruotsin verestäminen kävisi varmasti helposti, mutta en tiedä haluaisinko asua siellä. Sinne hakeminen olisi kuitenkin helppoa, kun Skotlantiin taasen pitää tehdä ainakin UKCAT-testi, joka ei tosin ole kovin suuri ongelma....

Taas tässä tilanteessa. Jo kolmannen kerran elämässäni hain epäonnistuneen pääsykokeen yliopistolta syynättäväksi. Virheistähän oppii ja mä olen tehnyt niitä rutosti ainakin koepapereita vilkuillessa. Nyt aionkin avata ne mun kirotut heikkoudet tänne blogin puolelle jotta voin viimeinkin ottaa asiat haltuun ensi vuotta ajatellen. Missä siis meni pieleen? Biologia Bilsassa mun suurin ongelma oli tarkan tiedon puute. Monivalinnoissa luulin päätelleeni oikein hengitykseen ja ties mihin liittyvät tehtävät, mutta pieleenhän se meni. Monivalinnoista sain yleisestikin paljon miinuspisteitä turhan arvailun takia. Keräsin kuitenkin kasaan 40 pistettä, eli huimaa kehitystä on tapahtunut! Nyt täytyy vain oppia jättämään vastaamatta jos ei oikeasti tiedä. Veriryhmätehtävä meni multa pieleen, koska luin tehtävänannon väärin. Valkosolutehtävä meni erinomaisesti mutta ympäristömyrkkytehtävästä nappasin pyöreän nollan kuten varmaan moni muukin. :D Hormonitehtävä meni muuten hyvin, mutta sotkin pa...