Tokan viikon takapakkia
Mä istun tällä hetkellä junassa, joka on 2,5 tuntia myöhässä. Koska kotiin on vielä pitkä matka, mä ajattelin kirjoittaa vähän tunnelmia mun tokasta täydestä opiskeluviikosta.
Mun eka viikko meni tosi hyvin mutta nyt tokalla viikolla oli jo hieman ongelmia. Maanantaina mulla oli eka psykologin aika, joten keskeltä päivää lohkesi iso pala siellä käyntiin mukaan lukien koko aamupäivän jännittäminen. Loppujen lopuksi psykologi olikin maailman ihanin ihminen ja sain lähteä vastaanotolta kevein mielin. Lukutavoitettani en kuitenkaan saanut täyteen.
Maanantaista ja tiistai meni muutenkin tuskastuttavan hitaasti, koska mulla oli ohjelmassa mun kestoinhokkeja eli suoraan sanottuna asioita joita en osaa vielä näin pitkän pänttäämisen jälkeenkään. Happoja ja puskureita kertasin oikeastaan koko viikon, koska pakko ne itselle vaikeimmatkin asiat on osata. Tästä tosin seurasi tunne siitä, että katselin koko ajan kelloa mielessäni vain se, milloin kehtaisin lopettaa aiheen jankkaamisen siltä päivää. Jatkoa ajatellen taitaa olla fiksumpaa jakaa vaikeat aiheet helppojen lomaan niin opiskelusta tulee hauskempaa kun saa myös onnistumisen kokemuksia.
Musta tuntuu, että joka päivä tällä viikolla opiskelun aloitus venyi aivan toivottoman myöhään. Taitaa olla itseään toistava kierre, että kun yhtenä päivänä aloittaa myöhään niin loputkin päivät meinaavat lipsua. Samaan aikaan selasin vain muiden ahkerien opiskelijoiden studygrameja, joissa kerrottiin opiskelun alkaneen jo ennen aamuseitsemää. :D Vähän ehkä omatunto pisti tässä kohtaa, mutta eihän joka viikko voi mennä mallikkaasti eivätkä kaikki ihmiset ole aamuihmisiä. Taitaa huomennakin jäädä aloitus myöhemmälle, sillä juna on perillä vasta maanantain puolella.
Joitain onnistumisen tunteita mä kuitenkin koin: mä sain kaikki tavoite II -tehtävät tehtyä oikein fysiikassa ja pääsin siirtymään laskurutiinin puolelle. Mä myös aloin ymmärtämään puskuriliuoksia ihan uudella tavalla ja uskon, että loputkin asiat menevät kaaliin kunhan ahkerasti jaksan harjoitella.
Ps. Enää 100 päivää pääsykokeeseen!
Mun eka viikko meni tosi hyvin mutta nyt tokalla viikolla oli jo hieman ongelmia. Maanantaina mulla oli eka psykologin aika, joten keskeltä päivää lohkesi iso pala siellä käyntiin mukaan lukien koko aamupäivän jännittäminen. Loppujen lopuksi psykologi olikin maailman ihanin ihminen ja sain lähteä vastaanotolta kevein mielin. Lukutavoitettani en kuitenkaan saanut täyteen.
Maanantaista ja tiistai meni muutenkin tuskastuttavan hitaasti, koska mulla oli ohjelmassa mun kestoinhokkeja eli suoraan sanottuna asioita joita en osaa vielä näin pitkän pänttäämisen jälkeenkään. Happoja ja puskureita kertasin oikeastaan koko viikon, koska pakko ne itselle vaikeimmatkin asiat on osata. Tästä tosin seurasi tunne siitä, että katselin koko ajan kelloa mielessäni vain se, milloin kehtaisin lopettaa aiheen jankkaamisen siltä päivää. Jatkoa ajatellen taitaa olla fiksumpaa jakaa vaikeat aiheet helppojen lomaan niin opiskelusta tulee hauskempaa kun saa myös onnistumisen kokemuksia.
Musta tuntuu, että joka päivä tällä viikolla opiskelun aloitus venyi aivan toivottoman myöhään. Taitaa olla itseään toistava kierre, että kun yhtenä päivänä aloittaa myöhään niin loputkin päivät meinaavat lipsua. Samaan aikaan selasin vain muiden ahkerien opiskelijoiden studygrameja, joissa kerrottiin opiskelun alkaneen jo ennen aamuseitsemää. :D Vähän ehkä omatunto pisti tässä kohtaa, mutta eihän joka viikko voi mennä mallikkaasti eivätkä kaikki ihmiset ole aamuihmisiä. Taitaa huomennakin jäädä aloitus myöhemmälle, sillä juna on perillä vasta maanantain puolella.
Joitain onnistumisen tunteita mä kuitenkin koin: mä sain kaikki tavoite II -tehtävät tehtyä oikein fysiikassa ja pääsin siirtymään laskurutiinin puolelle. Mä myös aloin ymmärtämään puskuriliuoksia ihan uudella tavalla ja uskon, että loputkin asiat menevät kaaliin kunhan ahkerasti jaksan harjoitella.
Ps. Enää 100 päivää pääsykokeeseen!
Kommentit
Lähetä kommentti