Study abroad: Plan C?

Mitäpä jos muuttasinki ulukomaille? Kun on jo kolme kertaa epäonnistunut Suomessa, alkaa pakostakin miettimään muita keinoja saavuttaa unelmansa. Ulkomaille opiskelemaan pääsy saattaisi olla helpompaa kuin Suomessa ja poikaystäväkin jo lupautui muuttamaan mukana. Mun kahdesta vaihtoehdosta eli Skotlannista ja Ruotsista se totes vaan, että mieluummin Skotlanti kun ruotsi on kuulemma ärsyttävä kieli ja velipoikakin asuu jo Britanniassa.

Miksi sitten Skotlanti tai Ruotsi? Suurin syy on lukukausimaksut. Tai siis niiden puute. Skotlannissa toimii nimittäin järjestö, joka maksaa kandiopiskelijoiden lukukausimaksut. Myös Ruotsissa EU:n alueen opiskelijat saavat koulutuksen ilmaiseksi. Skotlanti vaikuttaa maana kiinnostavammalta ja englanniksi opiskelu on jo tuttua puuhaa. Ruotsin verestäminen kävisi varmasti helposti, mutta en tiedä haluaisinko asua siellä. Sinne hakeminen olisi kuitenkin helppoa, kun Skotlantiin taasen pitää tehdä ainakin UKCAT-testi, joka ei tosin ole kovin suuri ongelma.

Mua myös hieman pelottaa paikalleen jämähtäminen. Jos löydänkin itseni 20 vuoden päästä Tampereelta, kodin, kultaisennoutajan ja parin perunalta näyttävän sinappikoneen keskeltä. Että ei oltais päästy elämässä Hervantaa pidemmälle. Että ei oltais uskallettu unelmoida muustakin kuin siitä, mitä tämä yhteiskunta meiltä haluaa.

Mä oon asunut nyt hieman yli vuoden nykyisessä asunnossani. Taitaa olla pisin aika, jonka olen asunut yhdessä paikassa sen jälkeen, kun viisi vuotta sitten muutin pois kotoa. Ja mä kuitenkin olen vasta 21. :D Mun plan B taitaa tällä hetkellä olla Kuopio. Ensi vuonna mä aion hakea usempaan lääkikseen, koska mä oikeasti haluan päästä mun unelmien alalle. Ehkä mä laitan myös hakupaperit Skotlantiin ja Ruotsiin menemään, vaikka sinne haluaisin muuttaa vasta 2020 jos elämä viekin ulkomaille.

Hakeeko täältä joku ulkomaille tai muihin kaupunkeihin, joihin ei olisi uskonut koskaan hakevansa? Kertokaa ihmeessä kommenteissa niin kuumotellaan yhdessä! :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten pääsin lääkikseen?

Mun matka lääkikseen on ollut aika pitkä ja vaiheikas. Koulunkäynti on ollut mulle koko elämäni ajan todella helppoa ja pärjäsinkin hyvin vähäisellä opiskelulla aina lukiosta valmistumiseen saakka. Mulla ei siis ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten oikeasti opiskellaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Ylppäreistä mä luin bilsaan, psykologiaan ja kemiaan kirjat kerran läpi, fysiikasta suurimman osan kirjoista kerran ja loppuihin en edes avannut kirjoja kertaakaan lukuloman aikana. Siitä huolimatta mä kirjoitin hyvät arvosanat: äidinkieli L, englanti L, biologia E, psykologia E, ruotsi E, fysiikka E, kemia E ja matikka M. En tosin suosittele samaa taktiikkaa kenellekään, sillä kunnon opiskelu lyhentää lääkishakumatkaa huomattavasti, sillä pääsykokeista ei pääse kovin moni läpi kävelemällä sinne takki auki. Koska mä sain ylppäreistä hyvät arvosanat lähes olemattomalla vaivalla, mä kuvittelin että mulla on todella mahdollisuuksia päästä lääkikseen ekalla hakukerralla. Voi p
Lue lisää

Lukusuunnitelma syksylle

Kuva
Mä sain tänään tehtyä itselleni lukusuunnitelman syksylle. Luin äsken vuoden takaisia fiiliksiä lukusuunnitelmasta ja huvittavaa kyllä mä huomasin ihan älyttömästi yhtäläisyyksiä. Miksipäs niitä ei olisi, jos aihe on vieläkin sama. Viime vuonna mun suurin ongelma oli suunnitelmassa pysyminen. Toisin sanoen en pysynyt siinä ollenkaan. :D Mulla oli suuria suunnitelmia lukea kaikki lukiokirjat jouluun mennessä ja laskea todella paljon. Kuinkas kävikään, yliopisto potkaisikin päähän ja koko syksy meni kursseista selviytymiseen. Suuri osa keväästäkin meni samoissa merkeissä ja kun keväällä vielä luin pääsykokeisiin niin paljon kuin ehdin, oli henkinen väsymys taattu pääsykokeeseen mennessä. En ole kertonut tästä vielä aiemmin kenellekään, mutta pääsykoetilanteessa jännitin ja stressasin niin paljon, että mua rupesi huimaamaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Selkeästi tarvitsen siis enemmän treeniä itse pääsykoetilanteesta, sillä en ole koskaan ollut koejännittäjä mutta pääsykoe 2018 osoi
Lue lisää

Mitä lääkiksen ekana vuonna opitaan?

Kuva
Eka vuosi meni ihan hurjan nopeasti, viimeinen tentti tuli ja meni ja nyt ollaankin jo 1/6 lääkäreitä. Mä halusin tehdä teille nyt pienen koonnin siitä, mitä ekana vuonna tulikaan oikeasti opittua. Ihan ensimmäisenä ehkä oppi, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. :D Olenkin ottanut tavoitteekseni kysyä aina, kun on vähänkään epäselviä asioita, vaikka joskus kysyminen saattaakin tuntua vähän tyhmältä. Jonain päivänä se mun tyhmä kysymys voi vielä pelastaa jonkun hengen. "Se joka kysyy, on tyhmä vain hetken. Se joka ei kysy, on tyhmä lopun ikäänsä!" Toinen asia joka tuli huomattua, on että oppimistapoja on oikeasti yhtä monta kuin oppijoita. Jotkut kirjoittavat luennoilla tietokoneella muistiinpanoja, toiset lisäävät tabletilla dioihin pieniä juttuja ja kolmannet luottavat perinteisesti kynään ja paperiin. On siis ihan turha ajatella, että joku opiskelee "väärin" jos tapa vain on erilainen kuin sinulla itselläsi. Lääkikseen saapuessa tosin omia oppimistapoja p
Lue lisää