Miksi lääkäri eikä mikään muu? Osa 2.

Haku on nyt tehty. Tärisevin käsin valitsin opintopolusta ensimmäiseksi hakukohteekseni Tampereen yliopiston lääketieteen lisensiaatin tutkinnon. Mielessä pyöri monia asioita: mitä jos olen huono opiskelija, mitä jos minusta tulee huono lääkäri, entä jos en pidä edes lääkiksessä olosta? Suurimpana kysymyksenä mielessäni oli kuitenkin entä jos en pääse tänäkään vuonna sisään?

 Kemian opiskelu puuduttaa jo tosissaan. Olen alkanut ärsyyntymään jatkuvasta integroinnista ja derivoinnista, siitä miten joka asialle on poikkeus jota ei kerrota luennoilla mutta joka pitäisi kuitenkin osata. Fysikaalisessa kemiassa tehtävät ovat jo todella haastavia ja kakkoskurssin kaavakokoelmaa tutkiessa alkoi itkettää kun huomasi siellä todennäköisyysjakaumia ja muuta ikävää. Muutenkin kemistin työmahdollisuuksia miettiessä alkaa tuntua entistä enemmän siltä, että tämä ala ei ole minua varten. Haluan päästä kouluun, jossa opiskeltava asia innostaa jälleen ja josta haluan valmistua.

 Lääkärin työssä kiehtoo jatkuva oppiminen ja suuret haasteet. Haluan olla se ihmishenkiä pelastava sankari, joka käyttää aseenaan tietoa ja vankkumatonta ammattitaitoa. Haluan oppia elvyttämään, pistämään ja operoimaan potilasta leikkaussalissa. Matka on pitkä, mutta juuri nyt motivaatio sen suorittamiseen on korkeammalla kuin koskaan.

Minä aion päästä lääkikseen!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten pääsin lääkikseen?

Mun matka lääkikseen on ollut aika pitkä ja vaiheikas. Koulunkäynti on ollut mulle koko elämäni ajan todella helppoa ja pärjäsinkin hyvin vähäisellä opiskelulla aina lukiosta valmistumiseen saakka. Mulla ei siis ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten oikeasti opiskellaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Ylppäreistä mä luin bilsaan, psykologiaan ja kemiaan kirjat kerran läpi, fysiikasta suurimman osan kirjoista kerran ja loppuihin en edes avannut kirjoja kertaakaan lukuloman aikana. Siitä huolimatta mä kirjoitin hyvät arvosanat: äidinkieli L, englanti L, biologia E, psykologia E, ruotsi E, fysiikka E, kemia E ja matikka M. En tosin suosittele samaa taktiikkaa kenellekään, sillä kunnon opiskelu lyhentää lääkishakumatkaa huomattavasti, sillä pääsykokeista ei pääse kovin moni läpi kävelemällä sinne takki auki. Koska mä sain ylppäreistä hyvät arvosanat lähes olemattomalla vaivalla, mä kuvittelin että mulla on todella mahdollisuuksia päästä lääkikseen ekalla hakukerralla. Voi p
Lue lisää

Lukusuunnitelma syksylle

Kuva
Mä sain tänään tehtyä itselleni lukusuunnitelman syksylle. Luin äsken vuoden takaisia fiiliksiä lukusuunnitelmasta ja huvittavaa kyllä mä huomasin ihan älyttömästi yhtäläisyyksiä. Miksipäs niitä ei olisi, jos aihe on vieläkin sama. Viime vuonna mun suurin ongelma oli suunnitelmassa pysyminen. Toisin sanoen en pysynyt siinä ollenkaan. :D Mulla oli suuria suunnitelmia lukea kaikki lukiokirjat jouluun mennessä ja laskea todella paljon. Kuinkas kävikään, yliopisto potkaisikin päähän ja koko syksy meni kursseista selviytymiseen. Suuri osa keväästäkin meni samoissa merkeissä ja kun keväällä vielä luin pääsykokeisiin niin paljon kuin ehdin, oli henkinen väsymys taattu pääsykokeeseen mennessä. En ole kertonut tästä vielä aiemmin kenellekään, mutta pääsykoetilanteessa jännitin ja stressasin niin paljon, että mua rupesi huimaamaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Selkeästi tarvitsen siis enemmän treeniä itse pääsykoetilanteesta, sillä en ole koskaan ollut koejännittäjä mutta pääsykoe 2018 osoi
Lue lisää

Mitä lääkiksen ekana vuonna opitaan?

Kuva
Eka vuosi meni ihan hurjan nopeasti, viimeinen tentti tuli ja meni ja nyt ollaankin jo 1/6 lääkäreitä. Mä halusin tehdä teille nyt pienen koonnin siitä, mitä ekana vuonna tulikaan oikeasti opittua. Ihan ensimmäisenä ehkä oppi, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. :D Olenkin ottanut tavoitteekseni kysyä aina, kun on vähänkään epäselviä asioita, vaikka joskus kysyminen saattaakin tuntua vähän tyhmältä. Jonain päivänä se mun tyhmä kysymys voi vielä pelastaa jonkun hengen. "Se joka kysyy, on tyhmä vain hetken. Se joka ei kysy, on tyhmä lopun ikäänsä!" Toinen asia joka tuli huomattua, on että oppimistapoja on oikeasti yhtä monta kuin oppijoita. Jotkut kirjoittavat luennoilla tietokoneella muistiinpanoja, toiset lisäävät tabletilla dioihin pieniä juttuja ja kolmannet luottavat perinteisesti kynään ja paperiin. On siis ihan turha ajatella, että joku opiskelee "väärin" jos tapa vain on erilainen kuin sinulla itselläsi. Lääkikseen saapuessa tosin omia oppimistapoja p
Lue lisää