Kun neljännen kerran hakeminen nolottaa

"Pääsitkö? Ai et vieläkään."

Tuntuu pahalta, kun unelma murskaantuu kerran. Kun se murskaantuu toisen kerran ja vielä kolmannenkin. Kun kolme kertaa joudut kertomaan perheelle ja ystäville, että et päässyt sisään. Että menet toiseen kouluun. Aloitat siellä toisenkin vuoden. Että jäät kolmannen vuoden kohdalla välivuodelle, koska nyt saa riittää. Nyt saa riittää se, että ei ole käyttänyt 100% opiskelustaan pääsykokeelle. Että nyt neljännellä kerralla aiot pistää kaiken peliin. Ostat valmennuskurssin, pyydät töistä jo syksyllä lukulomaa keväälle ja valmistaudut ylittämään itsesi. Vaikka et oikeasti haluaisi kertoa kenellekään, että haet jo neljättä kertaa.

Tosi moni meistä kohtaa hakuprosessin aikana epäilyksiä perheen tai kavereiden suunnalta. Joku saattaa ehdottaa, että kannattaisiko jo luovuttaa. Toinen on innoissaan kun aloitat toisen koulun: nythän se meidän Pertti-Jannika valmistuu kun koulun aloitti. Kolmas sanoo suoraan, että olet liian tyhmä. Mutta ketä oikeasti kiinnostaa, vaikka pääsisit sisään vasta kymmenennellä kerralla?


Syksy tuo mukanaan jokaiselle hakijalle pieniä kriisejä. Kesän on voinut toistella jokaiselle vastaantulijalle, että et vielä tiedä, haetko uudestaan. Nyt pettymys on kuitenkin käsitelty ja on aika päättää. Kun tulet taas siihen tulokseen, että unelmaa kannattaa tavoitella, on turha pitää sitä salassa tärkeimmiltä ihmisiltä. Minut tämä ajatus on vapauttanut. Ole itsevarma. Ole ahkera. Hanki tukijoukkoja. Tuleva vuosi tulee olemaan yks sun elämän rankimmista ja arvokkaimmista vuosista. Sä tarvit äitiä, veljeä, kumppania, ystäviä, mummoa, jotakuta joka uskoo suhun. Jotakuta, joka muistuttaa että vaan lukemalla pääsee sisään vaikka olisit kuinka fiksu. Jotakuta, joka halaa pahana päivänä ja tulee vierailulle jäätelön ja leffan kanssa kun selkeästi tarvitset lepoa.

Mä sanon suoraan, että mua nolottaa hakea näin monetta kertaa. Musta tuntuu tyhmältä haahuilijalta, joka yrittää mahdotonta. Mä oikeasti tunnen olevani tyhmä sen takia, että mä yritän parhaani enkä luovuta. Eikö kuulostakin tyhmältä? Nyt nimittäin on aika mun ja teidän kaikkien muiden heittää tuollaiset älyttömyydet romukoppaan. Luovuttamalla ei pääse mihinkään. Itsensä alentamisella muita huonommaksi ei pääse mihinkään. Ainoastaan yrittämällä parhaansa onnistuu. Sillä mehän ei luovuteta, ennen kuin ollaan lääkäreitä.


Kommentit

  1. https://youtu.be/E-WHW-QNswE

    :)

    VastaaPoista
  2. Halaus sulle ja tsemppiä uuteen hakuun! Unelmien tavoittelu vaatii välillä niin paljon, mutta sinnikkyys jos mikä joskus palkitaan. Voimia arkeen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Sinnikkyyttä tässä tarvitaan mutta eiköhän se palkitse :)

      Poista
  3. Ihan samoillla fiiliksilllä mennään, myös mulle neljäs hakukerta vaikken niitä kahta ekaa oikeiksi hakemisiksi laskekkaan kun en lukenut. :D Mutta useamman vuoden juttu tämä on jo ollut ja tuntuu hullulta vaan venyttää ja venyttää tätä! Mutta, yrittämättä ei onnistu, ja mulle ainakin lääkiksestä luopuminen ei tunnu realistiselta sekään, sillä ajattelen jo aika vahvasti itseäni pitkässä lääkärin takissa, se on haave ja toive ollut niin pitkään että en osa kuvitella itseäni missään muualla. Jos en pyri sitä kohti, tunnen että huijaan itseäni. Tsemppiä sulle ja meille kaikille! Nämä on niitä joiden kanssa kaikki painii, ja jo opiskelu/työ/perhe yms. elämässä olevat varmasti enemmän, kun velvottaita on kasantunut jo moneen suuntaan. Ihmisiä nekin on jotka sinne ovat jo päässeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata luopua siitä mistä ei voi olla unelmoimatta :) Tuo huijaamisen tunne on tuttu, välillä huijaan itseäni sillä, että voisin haluta olla dippainssi kunnes taas muistan oikean unelmani :D

      Poista
  4. Raksalta Lääkikseen12. syyskuuta 2018 klo 22.11

    Moro,

    Kannattaa aina tavoitella unelmia :) Nämä muiden ihmisten mielipiteet olivat juuri se syy, miksi itse kerroin hakuprosessista vain niille läheisille joiden tarvitsi pakosta tietää. Ja halu todistaa vääräksi kaikkien olettamukset toimi välillä hyvänä motivaattorina.
    Vinkkinä lukuihin, jos semmosen tarttet, niin kannattaa katsoa edellisten vuosien pisteet ja tehtävätyypit sekä tehdä yhteenvetoa näistä. Tärkeää olisi, että sisäänpääsyraja lähenee koko ajan. Jos raja ei taas lähene, niin muuttaisin jotenkin lukutyyliä.
    Nykyisin edes hakukaupungilla ei ole enää niin suurta merkitystä, jotta sillä kannattaisi kikkailla.

    Ja tuosta meemistä, mä oon melkein 40-v kun olen erikoistunut. Sie oot vielä nuori :D
    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pakkohan sitä on todistaa että pystyy siihen :) kiitos vinkistä :D On tosi vaikea päästä eroon siitä ajattelusta että yhteiskunta haluaa, että suoraan lukiosta päästään kouluun ja valmistutaan ilman mitään mutkia. Sun kaltaiset ihmiset onneksi auttaa ymmärtämään, että myös se matka on tärkeä vaihe elämää :)

      Poista
    2. Raksalta lääkikseen14. syyskuuta 2018 klo 0.34

      Yliopisto ja valtio tarvitsee opiskeljoita sekä suoraan lukiosta, että työelämästä. Mielestäni mitä monipuolisempi jengi saadaan vuosikursseille aikaiseksi, sen parempi. Sitä laajemmin pystytään ratkomaan ongelmia ja nuoret pystyy tekemään pitkän työuran kun taas vanhemmat voi käyttää jo olemassa olevaa kokemustaa nuorempien ohjaamiseen. Tosin nykyiset uudistukset ei paljon tätä näkemystä enää tue.
      Ja jos mä pystyin tähän, niin pystyy kuka tahansa muukin joka vain oikeasti haluaa :)
      -Henkka

      Poista
  5. Moikka, tuleva kollega :D Ei tarvii kuule yhtään hävetä vaikka joutuukin hakemaan useamman kerran! Hain itsekin monta kertaa ja muistan niin hyvin sen fiiliksen kun hävetti ettei taaskaan onnistunut kokeessa. Kuulostaa tosi tutulta myös toi, että miettii, onko "liian tyhmä" pääsemään sisään. Mutta et ihan varmasti ole! Pääsin lopulta itse viidennellä yritykselläni sisään täysin skaalatuin pistein ja voin kertoo ettei se hakukertojen määrä enää paljoa hetkauta kun on päässyt sisään. Lisäks oon itse jo yli kolmekymppinen valmistuessani, joten se että on just pääsemässä kolmen kympin pintaan valmistumishetkellä ei oo ikä eikä mikään. Kukaan muu ei myöskään aivan varmasti sano mitään siitä sun hakukertojen määrästä! Enintään ihmiset ovat vaikuttuneita kun on jaksanut hakea sinnikkäästi. Tsemppiä hakemiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, sun kaltaiset ihmiset onkin suurimpia motivaattoreita kun päättää hakea vielä uudestaan. :) Kiitos kannustuksesta! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten pääsin lääkikseen?

Lukusuunnitelma syksylle

Mitä lääkiksen ekana vuonna opitaan?