Teekkarista lääkäriksi

Milloin viimeksi istuit bussissa, katselit ulos ikkunasta ja elit siinä hetkessä? Et miettinyt tulevaa tai mennyttä, vaan katselit lehtien putoilevan puista. Kävelit puistossa ilman pakottavaa tarvetta ikuistaa hetkeä instagramiin, olit siinä ja nyt. Läsnä tässä hetkessä ja elämässä. Pääsykoe vie elämästä suuren osan, mutta sen ei ole tarjoitus täyttää elämän jokaista hetkeä toukokuun viidenteentoista asti. Jos huomaat aamulla herääväsi kelloon, opiskelevasi hetken, lähtevän töihin, harrastuksiin ja lenkille kuin sumussa, on aika pysähtyä. On aika muistaa olevansa elossa, aika antaa arvoa matkalle pelkän päämäärän sijaan. Muista opetella rauhoittumaan. Muista nauttia siitä, että saat lukea yhteen vaikeimmista pääsykokeista mitä olemassa on. Nauti siitä, että työ kantaa hedelmää ja opit uusia asioita. Nauti siitä, että elämä ei aina mene putkeen, jolloin hyvillä hetkillä on enemmän arvoa. Monet meistä unohtuvat suorittamaan, jolloin on helppoa unohtua myös jatkamaan suorittamista ko...

Tällä viikolla piti lukea 15 tuntia. Sait kasaan vain kahdeksan. Ahdistaa ja suututtaa: nyt ollaan taas aikataulusta jäljessä. Epätoivo meinaa iskeä. Ei musta tällaisena lusmuna voi lääkäriä tulla. Joillekin ylläoleva teksti voi kuulostaa vähän liiankin tutulta. Viikosta toiseen laahataan aikataulusta jäljessä ja stressataan, kun asetetuista tavoitteista ei pystytäkään pitämään kiinni. Mitäpä jos laskettujen tuntien sijaan siirtyisitkin laskemaan ymmärrettyjä asioita? Monista lääkisbloggaajista poiketen mä en aio koskaan laittaa blogiini perinteistä viikkokatsausta. Mä en aio kertoa teille kuinka monta tuntia tarkalleen olen lukenut, koska useimmiten en tiedä sitä. Mafy tottakai laskee osan ajasta, mutta muita ylimääräisiä juttuja mä en laske. Syy tähän on se, että mun lukuaikatauluni ei pohjaudu laskettuihin tunteihin vaan läpikäytyihin asioihin. Mä en aseta tavoitteita, että tänään lasken kolme tuntia fysiikkaa ja kaksi tuntia kemiaa. Mä vaan katson, mitkä aiheet haluan käydä lop...