Teekkarista lääkäriksi

Jänskättää. Tuntuu hyvältä. Innostus kasvaa ja tuntuu itsevarmalta. Mun fiilikset ei tän hakuprosessin aikana oo koskaan ollu näin hyvät. Mä tiedän, että mulla on mahdollisuus ja mä en jätä sitä käyttämättä. Tää itsevarmuus on se, jonka mä haluan viedä ylihuomenna koesaliin mukaan. Jos koe on tosi vaikea, mä pidän itteni kasassa ja teen parhaani. Jos koe on tosi helppo, mä pidän itteni kurissa, jotta en hutiloi. Ylihuominen ratkaisee, mitä mä teen seuraavan vuoden. Mä kirjoitan tätä postausta sushiravintolassa Tampereella, mun sydämen kaupungissa. Täällä mä aion viettää seuraavat kuusi vuotta opiskelemassa unelma-ammattiini. Huomenna mun poikakaveri tulee kotiin vierailemasta perheensä luona. Me vitsailtiin, että tiistaina se löytää mut paniikissa sikiöasennossa makaamassa. Nyt oon kuitenkin varma, että se löytää mut itsevarmempana kuin koskaan, valmiina tekemään täysillä hommia viiden tunnin ajan mun unelman eteen. Sushien jälkeen mä aion mennä yliopistolle tarkistaan mun koesalin...

Enää 12 päivää pääsykokeeseen. Joka toinen hetki olen innosta pinkeänä: perhana mustahan tulee lääkäri!  Joka toinen hetki epävarmuus iskee: entä jos ei tulekaan? Tän kevään aikana oon laskenut enemmän laskuja kuin minään aikaisempana. Olen panostanut biologiaan ja harjoitellut koetilannetta. Olen miettinyt koestrategiaa ja tarttunut fysiikassa ja kemiassa inhokkialueisiini. Nyt alkavat jopa puskuriliuokset ja saostuminen olla hallussa. Orgaanisen kemian labrakurssistakin pasahti nelonen kouraan ja tämän päivän fysiologian tentissä muistin viimeinkin nefronin toiminnan kunnolla. Kuitenkin kerrattavaa olisi vielä vaikka muille jakaa. Mites ne kasvit, ympäristömyrkyt ja polymeerit? Ehkä pitää vain hyväksyä, että kaikkea ei ehdi kerrata eikä edes voi osata. Viimeiset päivät aion vielä laskea niitä alueita, joissa olen heikompi sekä lukea nopeasti läpi biologiasta ne asiat, joita en ole vielä kunnolla kerrannut. Kertaan myös tärkeimmät teoriat ja biologiasta toivon mukaan vielä kai...

Tein jokin aika sitten Mafyn ilmaisen harjoituskokeen, mutta mulla ei ole vielä ollut aikaa kirjoittaa siitä. Nythän kaikilla on kovin loppukiri meneillään ja mulla myös viimeiset labrat, hammaslääkärit, työpäivät, tentit ja pitipä vielä järjestää teekkarien judokerhon kevätkokous koska olen sen puheenjohtaja tänä vuonna. Helpotusta alkaa kuitenkin jo tuntua vaikka tänään pitää vielä olla labrassa viiteen asti, huomenna varmaan neljään ja sen jälkeen siirtyä turvokkeen yleiskokoukseen edustamaan judokerhoa. Kyseinen Mafyn harkkakoe oli kokonaan monivalintaa ja siksi halusinkin erityisen kovasti tehdä sen. Monivalinnat on nimittäin ehdottomasti mun heikoin osa-alue, ja siksi niitä pitäiskin treenata kovasti. Kokeen voit hankkia itsellesi  täältä . Koe alkoi aineistotehtävällä, joka meni minulta ehkä keskiverrosti. Aineistoja en ole harjoitellut kovinkaan paljoa ja monia pisteenmenetyksiä tulikin lukuvirheiden takia. Monia turhia pisteenmenetyksiä tuli muissakin tehtävissä huonos...

Käsi pystyyn, kuinka moni on joskus turhautunut nelilaskimen kanssa? Entä kuinka moni on turhautunut siihen pieneen rohjakkeeseen viimeisen viikon aikana? Entäpä tänään? Sitähän minäkin. "Tuijotan edessäni olevaa viidennen asteen yhtälöä. Hikikarpalot kohoavat otsalleni. Vilkaisen nelilaskinta, sen pieniä näppäimiä ja suurinta laskennallista riemuvoittoa, tavallista neliöjuurta. Katse hiipii taas yhtälöön ja käsi kurottaa nelilaskimen ohi kohti funktiolaskinta. Muutama napin painallus ja tehtävä ratkeaa, jälleen kerran ilman pientä ihmettä, jonka saan mukaani pääsykoesaliin." Kuten varmaan moni muukin, olen nyt ottanut käyttöön nelilaskimen pääsykoeharjoittelun tueksi. Samalla olen myös aloittanut inhokkiasioideni systemaattisen kertaamisen. Ne ovat asioita, joita en syystä tai toisesta ole lukiossa hallinnut kunnolla ja joita olen vältellyt jo aivan liian pitkään. Kyseessä ovat siis erittäin tärkeät tasapainoreaktiot, liukoisuusasiat, pH, aaltoliike ja jousiasiat. Toisin...