Teekkarista lääkäriksi

Yhteishaku on alkanut ja monet miettivät kuumeisesti, mihin järjestykseen laittaisi eri lääkikset hakupapereihinsa. Laittaisiko ensimmäiseksi sen, jossa on ollut matalimmat pisterajat aiemmin? Entä oman unelmien kaupunkinsa? Tai vaikka sen, josta on lyhyin matka kotiin käymään? Mä halusin vähän avata tänne omaa pohdintaani eri lääkisten välillä. Ehkä se auttaa jotakuta tai sitten ei. :) 1. Tampere Unelmien kaupunki. Ihana, ihana nääsville jossa olen asunut vuodesta 2016 lähtien. Mä olen kotoisin todella pieneltä paikkakunnalta Pohjanmaalta. Meiltä päin suurin osa suuntaa nokkansa kohti Oulua ja jää sille tielleen. Lukioaikana kävin tutustumassa Tampereella, Oulussa ja lisäksi Helsingin eläinlääketieteellisessä. Tampere yksinkertaisesti kolahti ja aloin unelmoida tästä kaupungista mun unelmien lääkispaikkana. 2016 en päässyt lääkikseen mutta sain paikan TTY:ltä, joten muutin Tampereelle ja rakastuin kaupunkiin yhä enemmän. Mun mielestä tää on sopivan suuri kaupunki ja pidän itse lää...

Mä uskallan sanoa sen ääneen. Mulla on mielenterveysongelmia. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin hullu, typerä, tyhmä tai säälittävä. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin tehnyt jotain väärin tai että mussa olis jotain vialla. Mun mielestä on aika hävittää erilaiset stigmat, jotka kohdistuvat psyykkisiin ongelmiin. Meistä tulee tulevaisuuden lääkäreitä ja vaikuttajia. Me ollaan niitä, joiden pitää muistaa ihmisen olevan kokonaisuus, eikä pelkkä murtunut jäsen. Mä sain oman diagnoosini neljä vuotta sitten. Määrittämätön ahdistuneisuushäiriö on vaikeuttanut mun elämää monilla tavoilla. Ylppäreitä varten onnistuin lukemaan ainoastaan biologiaa ja psykologiaa, vaikka kirjoitin kahdeksan ainetta. Kirjoitin hyvät arvosanat hyvän muistini ansiosta, sillä iso osa lukiosta meni ahdistuneena kaikesta. Kävin psykologilla ja kuraattorilla ja useimmille ihmisille sanoin epämääräisesti käyväni lääkärillä, koska mua hävetti. On yllättävän vaikeaa sanoa ääneen, että en saanut kurssikoetta tehtyä,...

Milloin viimeksi istuit bussissa, katselit ulos ikkunasta ja elit siinä hetkessä? Et miettinyt tulevaa tai mennyttä, vaan katselit lehtien putoilevan puista. Kävelit puistossa ilman pakottavaa tarvetta ikuistaa hetkeä instagramiin, olit siinä ja nyt. Läsnä tässä hetkessä ja elämässä. Pääsykoe vie elämästä suuren osan, mutta sen ei ole tarjoitus täyttää elämän jokaista hetkeä toukokuun viidenteentoista asti. Jos huomaat aamulla herääväsi kelloon, opiskelevasi hetken, lähtevän töihin, harrastuksiin ja lenkille kuin sumussa, on aika pysähtyä. On aika muistaa olevansa elossa, aika antaa arvoa matkalle pelkän päämäärän sijaan. Muista opetella rauhoittumaan. Muista nauttia siitä, että saat lukea yhteen vaikeimmista pääsykokeista mitä olemassa on. Nauti siitä, että työ kantaa hedelmää ja opit uusia asioita. Nauti siitä, että elämä ei aina mene putkeen, jolloin hyvillä hetkillä on enemmän arvoa. Monet meistä unohtuvat suorittamaan, jolloin on helppoa unohtua myös jatkamaan suorittamista ko...

Mä sain tänään tehtyä itselleni lukusuunnitelman syksylle. Luin äsken vuoden takaisia fiiliksiä lukusuunnitelmasta ja huvittavaa kyllä mä huomasin ihan älyttömästi yhtäläisyyksiä. Miksipäs niitä ei olisi, jos aihe on vieläkin sama. Viime vuonna mun suurin ongelma oli suunnitelmassa pysyminen. Toisin sanoen en pysynyt siinä ollenkaan. :D Mulla oli suuria suunnitelmia lukea kaikki lukiokirjat jouluun mennessä ja laskea todella paljon. Kuinkas kävikään, yliopisto potkaisikin päähän ja koko syksy meni kursseista selviytymiseen. Suuri osa keväästäkin meni samoissa merkeissä ja kun keväällä vielä luin pääsykokeisiin niin paljon kuin ehdin, oli henkinen väsymys taattu pääsykokeeseen mennessä. En ole kertonut tästä vielä aiemmin kenellekään, mutta pääsykoetilanteessa jännitin ja stressasin niin paljon, että mua rupesi huimaamaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Selkeästi tarvitsen siis enemmän treeniä itse pääsykoetilanteesta, sillä en ole koskaan ollut koejännittäjä mutta pääsykoe 2018 osoi...

Mitäpä jos muuttasinki ulukomaille? Kun on jo kolme kertaa epäonnistunut Suomessa, alkaa pakostakin miettimään muita keinoja saavuttaa unelmansa. Ulkomaille opiskelemaan pääsy saattaisi olla helpompaa kuin Suomessa ja poikaystäväkin jo lupautui muuttamaan mukana. Mun kahdesta vaihtoehdosta eli Skotlannista ja Ruotsista se totes vaan, että mieluummin Skotlanti kun ruotsi on kuulemma ärsyttävä kieli ja velipoikakin asuu jo Britanniassa. Miksi sitten Skotlanti tai Ruotsi? Suurin syy on lukukausimaksut. Tai siis niiden puute. Skotlannissa toimii nimittäin järjestö, joka maksaa kandiopiskelijoiden lukukausimaksut. Myös Ruotsissa EU:n alueen opiskelijat saavat koulutuksen ilmaiseksi. Skotlanti vaikuttaa maana kiinnostavammalta ja englanniksi opiskelu on jo tuttua puuhaa. Ruotsin verestäminen kävisi varmasti helposti, mutta en tiedä haluaisinko asua siellä. Sinne hakeminen olisi kuitenkin helppoa, kun Skotlantiin taasen pitää tehdä ainakin UKCAT-testi, joka ei tosin ole kovin suuri ongelma....

Taas tässä tilanteessa. Jo kolmannen kerran elämässäni hain epäonnistuneen pääsykokeen yliopistolta syynättäväksi. Virheistähän oppii ja mä olen tehnyt niitä rutosti ainakin koepapereita vilkuillessa. Nyt aionkin avata ne mun kirotut heikkoudet tänne blogin puolelle jotta voin viimeinkin ottaa asiat haltuun ensi vuotta ajatellen. Missä siis meni pieleen? Biologia Bilsassa mun suurin ongelma oli tarkan tiedon puute. Monivalinnoissa luulin päätelleeni oikein hengitykseen ja ties mihin liittyvät tehtävät, mutta pieleenhän se meni. Monivalinnoista sain yleisestikin paljon miinuspisteitä turhan arvailun takia. Keräsin kuitenkin kasaan 40 pistettä, eli huimaa kehitystä on tapahtunut! Nyt täytyy vain oppia jättämään vastaamatta jos ei oikeasti tiedä. Veriryhmätehtävä meni multa pieleen, koska luin tehtävänannon väärin. Valkosolutehtävä meni erinomaisesti mutta ympäristömyrkkytehtävästä nappasin pyöreän nollan kuten varmaan moni muukin. :D Hormonitehtävä meni muuten hyvin, mutta sotkin pa...

Pääsykokeen tulokset tulivat eilen. Kuten jo kokeen jälkeen uskoin, pisteeni eivät riittäneet koulupaikkaan. Sain 79,541 yhteispistettä kun alin hyväksytty oli 93,011 ja 47,541 koepistettä kun olisin tarvinnut 62,652. Alkupisteitä mulla on siis 32 rivillä LLEE. Raakapisteitä skaalauskertoimella (0,3977928) laskettuna mulla olis siis ensisijaisuuspiste vähennettynä 117,0. Onhan se huimat puoli pistettä enemmän kuin viime vuonna. :D En tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai muuttaa Himalajalle laamapaimeneksi. Viime vuonna en kuitenkaan lukenut käytännössä ollenkaan ja tämän kevään raadoin apinan raivolla. Kaikki lukutunnit tuottivat puolen pisteen korotuksen. Ei siis todellakaan ollut mun koe tämä. Ensi viikolla käyn hakemassa mun kokeen yliopistolta ja analysoin sitä tarkemmin. Aion myös tilata mafynetin, jäädä välivuodelle ja lukea koko vuoden, vähän joka päivä. Poikaystävä ehdotti, että yksikin lasku päivässä luo rytmiä ja etenemisen tunnetta. Kymmenessä kuukaudessa yksi lasku päivässä ...

Tuloksiin on enää kolmisen viikkoa aikaa. Mua jännittää, ahdistaa ja hermostuttaa ne ja se, mitä teen niiden julkaisun jälkeen. Jos en pääse sisään, pitäisi saada tarpeeksi töitä koko ensi vuodelle jotta on rahaa elämiseen mutta sen verran vähän, että on aikaa lukemiselle. Mä en ole koskaan pitänyt välivuotta, sillä pääsin suoraan lukiosta opiskelemaan TTY:lle. Ensi vuonna pitäisi siis jälleen kerran hypätä syvään veteen ellei käy tosi hyvä tuuri ja koko muu Suomi ole epäonnistunut pääsykokeessa itseäni enemmän. Musta tärkeintä tällaisessa tilanteessa on saada muuta ajateltavaa ja tehdä kunnollinen varasuunnitelma. Mä oon itse viettänyt nyt päiviä lukien, pelaillen, ommellen ja kaupungilla käyden kun töitä on ollut todella vähän tarjolla. Kaiken kukkuraksi mun pyörä pöllittiin, joten piti ostaa uusi (käytetty) ja ollaankin sitten poikakaverin kanssa suhailtu pitkin Hervantaa ja Kaukajärveä kauniissa kesäkelissä. Suunnitelmissa mulla on vielä maalata ainakin yksi taulu tälle kesää kun...

Tän vuoden pääsykoe on viimeinkin ohi. Tää oli mulle kolmas kerta kun istuin Tampereella koesaliin, valmiina tekemään parhaani. Toivottavasti myös viimeinen kerta, mutta oon kuitenkin melko varma että joudun yrittämään vielä ens vuonna uudestaan. Kun sain kokeen eteeni, mä hymyilin ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Aivoja, hermoja ja fysiikan soveltavia tehtäviä. Just sitä mitä mä osaan! Hymy kuitenkin hyytyi mitä pidemmälle koeaikaa kului. Jostain syystä kemiantehtävät oli mulle aika haastavia ja fysiikan valotehtävä oli mun mielestä ihan hirveä. Biologiat oli helppoja lukuunottamatta ympäristömyrkkytehtävää, jonka uskon menevän nollille vaikka kertasinkin ne kunnolla koetta edeltävänä viikonloppuna. Newtonin lakeihin liittyvä fysiikan tehtävä sen sijaan oli ihan älyttömän helppo, ja ajattelinkin että kokeen tekijät ovat halunneet tehdä kunnon källin laittamalla sen viimeiseksi todella pitkässä, 19 tehtävää ja 28 sivua sisältävässä kokeessa. Mä laskin itelleni 126 raakapistettä si...

Jänskättää. Tuntuu hyvältä. Innostus kasvaa ja tuntuu itsevarmalta. Mun fiilikset ei tän hakuprosessin aikana oo koskaan ollu näin hyvät. Mä tiedän, että mulla on mahdollisuus ja mä en jätä sitä käyttämättä. Tää itsevarmuus on se, jonka mä haluan viedä ylihuomenna koesaliin mukaan. Jos koe on tosi vaikea, mä pidän itteni kasassa ja teen parhaani. Jos koe on tosi helppo, mä pidän itteni kurissa, jotta en hutiloi. Ylihuominen ratkaisee, mitä mä teen seuraavan vuoden. Mä kirjoitan tätä postausta sushiravintolassa Tampereella, mun sydämen kaupungissa. Täällä mä aion viettää seuraavat kuusi vuotta opiskelemassa unelma-ammattiini. Huomenna mun poikakaveri tulee kotiin vierailemasta perheensä luona. Me vitsailtiin, että tiistaina se löytää mut paniikissa sikiöasennossa makaamassa. Nyt oon kuitenkin varma, että se löytää mut itsevarmempana kuin koskaan, valmiina tekemään täysillä hommia viiden tunnin ajan mun unelman eteen. Sushien jälkeen mä aion mennä yliopistolle tarkistaan mun koesalin...

Enää 12 päivää pääsykokeeseen. Joka toinen hetki olen innosta pinkeänä: perhana mustahan tulee lääkäri!  Joka toinen hetki epävarmuus iskee: entä jos ei tulekaan? Tän kevään aikana oon laskenut enemmän laskuja kuin minään aikaisempana. Olen panostanut biologiaan ja harjoitellut koetilannetta. Olen miettinyt koestrategiaa ja tarttunut fysiikassa ja kemiassa inhokkialueisiini. Nyt alkavat jopa puskuriliuokset ja saostuminen olla hallussa. Orgaanisen kemian labrakurssistakin pasahti nelonen kouraan ja tämän päivän fysiologian tentissä muistin viimeinkin nefronin toiminnan kunnolla. Kuitenkin kerrattavaa olisi vielä vaikka muille jakaa. Mites ne kasvit, ympäristömyrkyt ja polymeerit? Ehkä pitää vain hyväksyä, että kaikkea ei ehdi kerrata eikä edes voi osata. Viimeiset päivät aion vielä laskea niitä alueita, joissa olen heikompi sekä lukea nopeasti läpi biologiasta ne asiat, joita en ole vielä kunnolla kerrannut. Kertaan myös tärkeimmät teoriat ja biologiasta toivon mukaan vielä kai...

Tein jokin aika sitten Mafyn ilmaisen harjoituskokeen, mutta mulla ei ole vielä ollut aikaa kirjoittaa siitä. Nythän kaikilla on kovin loppukiri meneillään ja mulla myös viimeiset labrat, hammaslääkärit, työpäivät, tentit ja pitipä vielä järjestää teekkarien judokerhon kevätkokous koska olen sen puheenjohtaja tänä vuonna. Helpotusta alkaa kuitenkin jo tuntua vaikka tänään pitää vielä olla labrassa viiteen asti, huomenna varmaan neljään ja sen jälkeen siirtyä turvokkeen yleiskokoukseen edustamaan judokerhoa. Kyseinen Mafyn harkkakoe oli kokonaan monivalintaa ja siksi halusinkin erityisen kovasti tehdä sen. Monivalinnat on nimittäin ehdottomasti mun heikoin osa-alue, ja siksi niitä pitäiskin treenata kovasti. Kokeen voit hankkia itsellesi  täältä . Koe alkoi aineistotehtävällä, joka meni minulta ehkä keskiverrosti. Aineistoja en ole harjoitellut kovinkaan paljoa ja monia pisteenmenetyksiä tulikin lukuvirheiden takia. Monia turhia pisteenmenetyksiä tuli muissakin tehtävissä huonos...

Käsi pystyyn, kuinka moni on joskus turhautunut nelilaskimen kanssa? Entä kuinka moni on turhautunut siihen pieneen rohjakkeeseen viimeisen viikon aikana? Entäpä tänään? Sitähän minäkin. "Tuijotan edessäni olevaa viidennen asteen yhtälöä. Hikikarpalot kohoavat otsalleni. Vilkaisen nelilaskinta, sen pieniä näppäimiä ja suurinta laskennallista riemuvoittoa, tavallista neliöjuurta. Katse hiipii taas yhtälöön ja käsi kurottaa nelilaskimen ohi kohti funktiolaskinta. Muutama napin painallus ja tehtävä ratkeaa, jälleen kerran ilman pientä ihmettä, jonka saan mukaani pääsykoesaliin." Kuten varmaan moni muukin, olen nyt ottanut käyttöön nelilaskimen pääsykoeharjoittelun tueksi. Samalla olen myös aloittanut inhokkiasioideni systemaattisen kertaamisen. Ne ovat asioita, joita en syystä tai toisesta ole lukiossa hallinnut kunnolla ja joita olen vältellyt jo aivan liian pitkään. Kyseessä ovat siis erittäin tärkeät tasapainoreaktiot, liukoisuusasiat, pH, aaltoliike ja jousiasiat. Toisin...

"Avaan opintopolun kädet täristen. Tampereen lääketieteellisen tulokset ovat tulleet tänään. Sivu latautuu ja uskallan vilkaista tietokoneen näyttöä: se vilkkuu vihreänä! Jesss pääsin sisään!! Hetken tuuletusten ja poikaystävälle kertomisen jälkeen sivu alkaa vilkkua uudestaan: tarkastetaan pisteenlaskua. Hymy hyytyy ja mietin, että ei kai sentään. Tottahan minä viimeinkin pääsin opiskelemaan. Yhtäkkiä opintopolku muuttuu punaiseksi: ensimmäinen varasija. Uuden pistelaskusysteemin mukaan en pääsekään kouluun, koska sain tehtävästä 15 huonommat pisteet kuin joku toinen hakija. Maailma musertuu. Opintopolku vilkkuu taas. Vilkaisen sitä ja näen taas vihreän välkkeen: minut valittiin ikuisten lääkispreppaajien isoäidinneliövirkkausryhmään." Lääketieteelliseen hakeminen on kokonaisvaltainen projekti. Se tulee uniin ja ajatuksiin, päässä pyörivät vain yhtälöt ja alkueliöt. Koko ajan jännittää ja stressaa ja on vaikeaa muistaa levätä tarpeeksi. Pääsiäisen aikana omat lukuhomma...

Tällä viikolla mun yo-mafysta loppui lisenssi. En ehtinyt tehdä ihan kaikkia tehtäviä, mutta olen nyt kerrannut melkein kaikki osa-alueet. Loppuaika pääsykokeeseen valmistautumisesta meneekin tehtäviä laskiessa ja biologian ajatuskarttoja väsätessä. Lisenssin loppumisesta tuli melko orpo olo. Olin jo tottunut siihen, että pystyin tylsällä bussimatkalla kaivamaan mafyn esiin ja kertaamaan biologian käsitteitä. Helppoa oli myös matkustaessa ottaa mukaan vain vihko, penaali ja laskin kun kaikki oppimateriaalit olivat jo kännykässä mukana. Nyt pääsiäislomalle lähtiessäni pakkasinkin mukaan eximian fysiikan- ja kemiankirjat sekä lukion biologia 4:sen. Kirjoihin tottumiseen taitaa kuitenkin mennä hetki, sillä niiden avaaminen tuntuu huomattavasti työläämmältä kuin kännykän esille ottaminen. Myös yhteishaku päättyi tällä viikolla. Monet saattoivat jo nähdä erinäisiä ahdistusta lisääviä ja kauhun partaalle olevia hakijatilastoja: Helsinkiin haki 2000 enemmän kuin edellisvuonna ja Kuopioon ...

Haku on nyt tehty. Tärisevin käsin valitsin opintopolusta ensimmäiseksi hakukohteekseni Tampereen yliopiston lääketieteen lisensiaatin tutkinnon. Mielessä pyöri monia asioita: mitä jos olen huono opiskelija, mitä jos minusta tulee huono lääkäri, entä jos en pidä edes lääkiksessä olosta? Suurimpana kysymyksenä mielessäni oli kuitenkin entä jos en pääse tänäkään vuonna sisään? Kemian opiskelu puuduttaa jo tosissaan. Olen alkanut ärsyyntymään jatkuvasta integroinnista ja derivoinnista, siitä miten joka asialle on poikkeus jota ei kerrota luennoilla mutta joka pitäisi kuitenkin osata. Fysikaalisessa kemiassa tehtävät ovat jo todella haastavia ja kakkoskurssin kaavakokoelmaa tutkiessa alkoi itkettää kun huomasi siellä todennäköisyysjakaumia ja muuta ikävää. Muutenkin kemistin työmahdollisuuksia miettiessä alkaa tuntua entistä enemmän siltä, että tämä ala ei ole minua varten. Haluan päästä kouluun, jossa opiskeltava asia innostaa jälleen ja josta haluan valmistua. Lääkärin työssä kiehtoo...

Opiskelu on jäänyt nyt muutamalta päivältä vähemmälle sairastumisen takia. Tällaisten takapakkien takia onkin entistä tärkeämpää panostaa enemmän opiskelun laatuun, jotta asiat jäävät tarpeeksi hyvin mieleen. Opiskelutyylejä on yhtä monta kuin opiskelijoita ja ehkä juuri sen takia haluan jakaa teille oman opiskelutyylini, jotta voitte napsia siitä vinkkejä itsellenne. Fysiikka Fysiikassa luen teoriasta tällä hetkellä vain mafyn lyhyet briiffaukset joka aiheesta. Minulla on jo valmiiksi vahva teoriapohja, mutta tietyt asiat meinaavat unohtua koko ajan. Näille asioille pyrin keksimään mahdollisimman typeriä muistisääntöjä jotta ne viimeinkin jäisivät kallon pohjalle pysyvästi: esimerkiksi impulssiperiaate I = Fdt = dp -> läskipepun impulssi, sillä Fdt muistuttaa sanaa fat ja p:stä tulee ensimmäisenä peppu mieleen. Tärkeintä minulle on laskeminen. Teen tehtäviä mahdollisimman paljon ja mahdollisimman vaikeita. Kertaan kuitenkin ensin kaikki aihealueet (ensi viikolla pitäisi olla ...

Pitkään, pitkään aikaan en ole avannut tietokonetta ja ryhtynyt kirjoittamaan. Syynä on yksinkertaisesti ajanpuute, sillä koulussa toinen jakso vei kaikki mehut hektisyydellään ja jouluna tuli matkustettua monta kertaa Tampereen, vanhempieni ja poikaystäväni vanhempien luona. Tammikuun alussa olimme poikakaverini kanssa viikon Wienissä latautumassa ja uppoutumassa kulttuuriin Vivaldin ja monien museoiden kautta. Loput tammikuusta otin aikaa itselleni ja lukemiselle, ja päätin palata blogin pariin kun olen saanut hommat kunnolla käyntiin ja muutenkin elämäni kohdalleen. Nyt minulla on lukusuunnitelma, josta tosin olen jäljessä muutaman päivän pian koittavan tenttiviikon takia. Lukusuunnitelmani kuuluu pääpiirteissään näin: -Luen lukion biologian kirjat, noin kirjan per viikko, lähinnä kokonaisuuksien kertaamisen toivossa. -Teen Mafyn yo-kursseista kaiken ennen kuin lisenssi loppuu maaliskuun loppupuolella. -Opiskelen hyvin tällä hetkellä olevaa ihmisen fysiologian ja ...

Olen ollut melko pitkään hiljaa blogissani, sillä minulla ei ole ollut yhtään vapaa-aikaa töiden ja nykyisen koulutukseni takia. Oikeastaan minulla ei ole ollut aikaa edes yliopiston tehtäville töiden takia. Arkipäivät ovat menneet koulussa, viikonloput töissä ja vielä jotkin arki-illatkin työpaikalla pizzaa vääntäessä. Moni vanhempi ihminen sanoo, että tottakai opiskelijan tulee käydä töissä opintojen ohella eikä olla yhteiskunnan elätti. "Ei minun nuoruudessani tuollaiset laiskiaiset pärjänneet." Mielestäni on kuitenkin aivan eri asia opiskella esimerkiksi ammattikoulussa ja käydä sen ohella töissä kuin opiskella ydinfysiikkaa yliopistossa ja työskennellä samalla. Jos koululla on jo kahdeksalta aamulla ja kotona vasta kymmeneltä illalla ja sen jälkeen vielä opiskelee pari tuntia, on työpäivä venynyt jo 15-tuntiseksi. Eräänä yönä heräsin itkien ja mietin, miksi huomenna pitää taas mennä töihin eikä koskaan ole vapaa-aikaa. Silloin päätin, että nyt saa riittää. Työntek...

Välillä on aikoja, kun mikä tahansa on mielenkiintoisempaa kuin kirjan avaaminen ja opiskelu. Yhtäkkiä huomaa katsoneensa 10 jaksoa Netflixistä putkeen tai röhnöttäneensä kolme tuntia sohvalla älypuhelin kourassaan. Haluan listata teille asioita, jotka auttavat minua löytämään motivaation, ja toivon, että ne auttavat myös teitä. 1. Välitavoitteet Toukokuun puoliväli on vielä kaukana, kaukana tästä päivästä, joten urakka tuntuu aivan valtavalta eikä välillä tiedä edes mistä kohtaa kannattaisi aloittaa. Välitavoitteet pilkkovat urakan pienempiin osiin ja niiden saavuttaminen tuo onnistumisen tunteita. Jos tiedät olevasi surkea termodynamiikassa, aseta tavoitteeksi että jouluun mennessä osaat siitä monia asioita. Jos loistat biologiassa jo valmiiksi, aseta tavoitteeksi kerrata kaikki asiat maaliskuuhun mennessä. Jos sinulla ei ole vielä hajuakaan, mitä Lenzin laki tarkoittaa, ota tavoitteeksi opiskella tärkeimmät sähkömagnetiikan asiat marraskuuhun mennessä. Omista välitavoitteista...