Teekkarista lääkäriksi

Tän vuoden pääsykoe on viimeinkin ohi. Tää oli mulle kolmas kerta kun istuin Tampereella koesaliin, valmiina tekemään parhaani. Toivottavasti myös viimeinen kerta, mutta oon kuitenkin melko varma että joudun yrittämään vielä ens vuonna uudestaan. Kun sain kokeen eteeni, mä hymyilin ehkä enemmän kuin pitkään aikaan. Aivoja, hermoja ja fysiikan soveltavia tehtäviä. Just sitä mitä mä osaan! Hymy kuitenkin hyytyi mitä pidemmälle koeaikaa kului. Jostain syystä kemiantehtävät oli mulle aika haastavia ja fysiikan valotehtävä oli mun mielestä ihan hirveä. Biologiat oli helppoja lukuunottamatta ympäristömyrkkytehtävää, jonka uskon menevän nollille vaikka kertasinkin ne kunnolla koetta edeltävänä viikonloppuna. Newtonin lakeihin liittyvä fysiikan tehtävä sen sijaan oli ihan älyttömän helppo, ja ajattelinkin että kokeen tekijät ovat halunneet tehdä kunnon källin laittamalla sen viimeiseksi todella pitkässä, 19 tehtävää ja 28 sivua sisältävässä kokeessa. Mä laskin itelleni 126 raakapistettä si...

Jänskättää. Tuntuu hyvältä. Innostus kasvaa ja tuntuu itsevarmalta. Mun fiilikset ei tän hakuprosessin aikana oo koskaan ollu näin hyvät. Mä tiedän, että mulla on mahdollisuus ja mä en jätä sitä käyttämättä. Tää itsevarmuus on se, jonka mä haluan viedä ylihuomenna koesaliin mukaan. Jos koe on tosi vaikea, mä pidän itteni kasassa ja teen parhaani. Jos koe on tosi helppo, mä pidän itteni kurissa, jotta en hutiloi. Ylihuominen ratkaisee, mitä mä teen seuraavan vuoden. Mä kirjoitan tätä postausta sushiravintolassa Tampereella, mun sydämen kaupungissa. Täällä mä aion viettää seuraavat kuusi vuotta opiskelemassa unelma-ammattiini. Huomenna mun poikakaveri tulee kotiin vierailemasta perheensä luona. Me vitsailtiin, että tiistaina se löytää mut paniikissa sikiöasennossa makaamassa. Nyt oon kuitenkin varma, että se löytää mut itsevarmempana kuin koskaan, valmiina tekemään täysillä hommia viiden tunnin ajan mun unelman eteen. Sushien jälkeen mä aion mennä yliopistolle tarkistaan mun koesalin...

Enää 12 päivää pääsykokeeseen. Joka toinen hetki olen innosta pinkeänä: perhana mustahan tulee lääkäri!  Joka toinen hetki epävarmuus iskee: entä jos ei tulekaan? Tän kevään aikana oon laskenut enemmän laskuja kuin minään aikaisempana. Olen panostanut biologiaan ja harjoitellut koetilannetta. Olen miettinyt koestrategiaa ja tarttunut fysiikassa ja kemiassa inhokkialueisiini. Nyt alkavat jopa puskuriliuokset ja saostuminen olla hallussa. Orgaanisen kemian labrakurssistakin pasahti nelonen kouraan ja tämän päivän fysiologian tentissä muistin viimeinkin nefronin toiminnan kunnolla. Kuitenkin kerrattavaa olisi vielä vaikka muille jakaa. Mites ne kasvit, ympäristömyrkyt ja polymeerit? Ehkä pitää vain hyväksyä, että kaikkea ei ehdi kerrata eikä edes voi osata. Viimeiset päivät aion vielä laskea niitä alueita, joissa olen heikompi sekä lukea nopeasti läpi biologiasta ne asiat, joita en ole vielä kunnolla kerrannut. Kertaan myös tärkeimmät teoriat ja biologiasta toivon mukaan vielä kai...

Tein jokin aika sitten Mafyn ilmaisen harjoituskokeen, mutta mulla ei ole vielä ollut aikaa kirjoittaa siitä. Nythän kaikilla on kovin loppukiri meneillään ja mulla myös viimeiset labrat, hammaslääkärit, työpäivät, tentit ja pitipä vielä järjestää teekkarien judokerhon kevätkokous koska olen sen puheenjohtaja tänä vuonna. Helpotusta alkaa kuitenkin jo tuntua vaikka tänään pitää vielä olla labrassa viiteen asti, huomenna varmaan neljään ja sen jälkeen siirtyä turvokkeen yleiskokoukseen edustamaan judokerhoa. Kyseinen Mafyn harkkakoe oli kokonaan monivalintaa ja siksi halusinkin erityisen kovasti tehdä sen. Monivalinnat on nimittäin ehdottomasti mun heikoin osa-alue, ja siksi niitä pitäiskin treenata kovasti. Kokeen voit hankkia itsellesi  täältä . Koe alkoi aineistotehtävällä, joka meni minulta ehkä keskiverrosti. Aineistoja en ole harjoitellut kovinkaan paljoa ja monia pisteenmenetyksiä tulikin lukuvirheiden takia. Monia turhia pisteenmenetyksiä tuli muissakin tehtävissä huonos...

Käsi pystyyn, kuinka moni on joskus turhautunut nelilaskimen kanssa? Entä kuinka moni on turhautunut siihen pieneen rohjakkeeseen viimeisen viikon aikana? Entäpä tänään? Sitähän minäkin. "Tuijotan edessäni olevaa viidennen asteen yhtälöä. Hikikarpalot kohoavat otsalleni. Vilkaisen nelilaskinta, sen pieniä näppäimiä ja suurinta laskennallista riemuvoittoa, tavallista neliöjuurta. Katse hiipii taas yhtälöön ja käsi kurottaa nelilaskimen ohi kohti funktiolaskinta. Muutama napin painallus ja tehtävä ratkeaa, jälleen kerran ilman pientä ihmettä, jonka saan mukaani pääsykoesaliin." Kuten varmaan moni muukin, olen nyt ottanut käyttöön nelilaskimen pääsykoeharjoittelun tueksi. Samalla olen myös aloittanut inhokkiasioideni systemaattisen kertaamisen. Ne ovat asioita, joita en syystä tai toisesta ole lukiossa hallinnut kunnolla ja joita olen vältellyt jo aivan liian pitkään. Kyseessä ovat siis erittäin tärkeät tasapainoreaktiot, liukoisuusasiat, pH, aaltoliike ja jousiasiat. Toisin...

"Avaan opintopolun kädet täristen. Tampereen lääketieteellisen tulokset ovat tulleet tänään. Sivu latautuu ja uskallan vilkaista tietokoneen näyttöä: se vilkkuu vihreänä! Jesss pääsin sisään!! Hetken tuuletusten ja poikaystävälle kertomisen jälkeen sivu alkaa vilkkua uudestaan: tarkastetaan pisteenlaskua. Hymy hyytyy ja mietin, että ei kai sentään. Tottahan minä viimeinkin pääsin opiskelemaan. Yhtäkkiä opintopolku muuttuu punaiseksi: ensimmäinen varasija. Uuden pistelaskusysteemin mukaan en pääsekään kouluun, koska sain tehtävästä 15 huonommat pisteet kuin joku toinen hakija. Maailma musertuu. Opintopolku vilkkuu taas. Vilkaisen sitä ja näen taas vihreän välkkeen: minut valittiin ikuisten lääkispreppaajien isoäidinneliövirkkausryhmään." Lääketieteelliseen hakeminen on kokonaisvaltainen projekti. Se tulee uniin ja ajatuksiin, päässä pyörivät vain yhtälöt ja alkueliöt. Koko ajan jännittää ja stressaa ja on vaikeaa muistaa levätä tarpeeksi. Pääsiäisen aikana omat lukuhomma...

Tällä viikolla mun yo-mafysta loppui lisenssi. En ehtinyt tehdä ihan kaikkia tehtäviä, mutta olen nyt kerrannut melkein kaikki osa-alueet. Loppuaika pääsykokeeseen valmistautumisesta meneekin tehtäviä laskiessa ja biologian ajatuskarttoja väsätessä. Lisenssin loppumisesta tuli melko orpo olo. Olin jo tottunut siihen, että pystyin tylsällä bussimatkalla kaivamaan mafyn esiin ja kertaamaan biologian käsitteitä. Helppoa oli myös matkustaessa ottaa mukaan vain vihko, penaali ja laskin kun kaikki oppimateriaalit olivat jo kännykässä mukana. Nyt pääsiäislomalle lähtiessäni pakkasinkin mukaan eximian fysiikan- ja kemiankirjat sekä lukion biologia 4:sen. Kirjoihin tottumiseen taitaa kuitenkin mennä hetki, sillä niiden avaaminen tuntuu huomattavasti työläämmältä kuin kännykän esille ottaminen. Myös yhteishaku päättyi tällä viikolla. Monet saattoivat jo nähdä erinäisiä ahdistusta lisääviä ja kauhun partaalle olevia hakijatilastoja: Helsinkiin haki 2000 enemmän kuin edellisvuonna ja Kuopioon ...