Teekkarista lääkäriksi

Mä istun tällä hetkellä junassa, joka on 2,5 tuntia myöhässä. Koska kotiin on vielä pitkä matka, mä ajattelin kirjoittaa vähän tunnelmia mun tokasta täydestä opiskeluviikosta. Mun eka viikko meni tosi hyvin mutta nyt tokalla viikolla oli jo hieman ongelmia. Maanantaina mulla oli eka psykologin aika, joten keskeltä päivää lohkesi iso pala siellä käyntiin mukaan lukien koko aamupäivän jännittäminen. Loppujen lopuksi psykologi olikin maailman ihanin ihminen ja sain lähteä vastaanotolta kevein mielin. Lukutavoitettani en kuitenkaan saanut täyteen. Maanantaista ja tiistai meni muutenkin tuskastuttavan hitaasti, koska mulla oli ohjelmassa mun kestoinhokkeja eli suoraan sanottuna asioita joita en osaa vielä näin pitkän pänttäämisen jälkeenkään. Happoja ja puskureita kertasin oikeastaan koko viikon, koska pakko ne itselle vaikeimmatkin asiat on osata. Tästä tosin seurasi tunne siitä, että katselin koko ajan kelloa mielessäni vain se, milloin kehtaisin lopettaa aiheen jankkaamisen siltä päi...

Long time no write jälleen kerran. Syynä taukoon on lomailu ja ihan liian monet työvuorot. Kaikki vapaa aika on yksinkertaisesti pitänyt käyttää joko lepäämiseen tai lukemiseen, joten mulla ei ole ollut aikaa keskittyä blogitekstin kirjoittamiseen. Perjantaina oli mun vika iltavuoro ja ensi kuussa joudun vielä kaksi vuoroa tuuraamaan, mutta nyt voin jo sanoa kunnon opiskelun alkavan huomenna. Jippii! Monilla meistä oli lauantain tienoilla ensimmäinen valmennuskurssin harjoituskoe. Mä olen päättänyt mahdollisuuksien mukaan tehdä harjoituskokeet niinä päivinä, kun etä- ja lähikurssilaisetkin. Varmaan monet haluavat tietää, että missä nyt mennään ja mihin tästä lähdetään. Mun mielestä koe meni tosi hyvin. Tarkistin kokeen itse, koska mulla on itseopiskelumateriaali, ja laskin itselleni 145-153 pistettä eli noin 60-63% maksimista. Lähivuosina lääkiksiin on riittänyt 55-65% kokeen maksimipistemäärästä. Koskaan sisäänpääsyyn ei ole tarvinnut osata yli 70% kokeesta. Tää koe meni mull...

Mä uskallan sanoa sen ääneen. Mulla on mielenterveysongelmia. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin hullu, typerä, tyhmä tai säälittävä. Se ei tarkoita sitä, että mä olisin tehnyt jotain väärin tai että mussa olis jotain vialla. Mun mielestä on aika hävittää erilaiset stigmat, jotka kohdistuvat psyykkisiin ongelmiin. Meistä tulee tulevaisuuden lääkäreitä ja vaikuttajia. Me ollaan niitä, joiden pitää muistaa ihmisen olevan kokonaisuus, eikä pelkkä murtunut jäsen. Mä sain oman diagnoosini neljä vuotta sitten. Määrittämätön ahdistuneisuushäiriö on vaikeuttanut mun elämää monilla tavoilla. Ylppäreitä varten onnistuin lukemaan ainoastaan biologiaa ja psykologiaa, vaikka kirjoitin kahdeksan ainetta. Kirjoitin hyvät arvosanat hyvän muistini ansiosta, sillä iso osa lukiosta meni ahdistuneena kaikesta. Kävin psykologilla ja kuraattorilla ja useimmille ihmisille sanoin epämääräisesti käyväni lääkärillä, koska mua hävetti. On yllättävän vaikeaa sanoa ääneen, että en saanut kurssikoetta tehtyä,...

Milloin viimeksi istuit bussissa, katselit ulos ikkunasta ja elit siinä hetkessä? Et miettinyt tulevaa tai mennyttä, vaan katselit lehtien putoilevan puista. Kävelit puistossa ilman pakottavaa tarvetta ikuistaa hetkeä instagramiin, olit siinä ja nyt. Läsnä tässä hetkessä ja elämässä. Pääsykoe vie elämästä suuren osan, mutta sen ei ole tarjoitus täyttää elämän jokaista hetkeä toukokuun viidenteentoista asti. Jos huomaat aamulla herääväsi kelloon, opiskelevasi hetken, lähtevän töihin, harrastuksiin ja lenkille kuin sumussa, on aika pysähtyä. On aika muistaa olevansa elossa, aika antaa arvoa matkalle pelkän päämäärän sijaan. Muista opetella rauhoittumaan. Muista nauttia siitä, että saat lukea yhteen vaikeimmista pääsykokeista mitä olemassa on. Nauti siitä, että työ kantaa hedelmää ja opit uusia asioita. Nauti siitä, että elämä ei aina mene putkeen, jolloin hyvillä hetkillä on enemmän arvoa. Monet meistä unohtuvat suorittamaan, jolloin on helppoa unohtua myös jatkamaan suorittamista ko...

Tällä viikolla piti lukea 15 tuntia. Sait kasaan vain kahdeksan. Ahdistaa ja suututtaa: nyt ollaan taas aikataulusta jäljessä. Epätoivo meinaa iskeä. Ei musta tällaisena lusmuna voi lääkäriä tulla. Joillekin ylläoleva teksti voi kuulostaa vähän liiankin tutulta. Viikosta toiseen laahataan aikataulusta jäljessä ja stressataan, kun asetetuista tavoitteista ei pystytäkään pitämään kiinni. Mitäpä jos laskettujen tuntien sijaan siirtyisitkin laskemaan ymmärrettyjä asioita? Monista lääkisbloggaajista poiketen mä en aio koskaan laittaa blogiini perinteistä viikkokatsausta. Mä en aio kertoa teille kuinka monta tuntia tarkalleen olen lukenut, koska useimmiten en tiedä sitä. Mafy tottakai laskee osan ajasta, mutta muita ylimääräisiä juttuja mä en laske. Syy tähän on se, että mun lukuaikatauluni ei pohjaudu laskettuihin tunteihin vaan läpikäytyihin asioihin. Mä en aseta tavoitteita, että tänään lasken kolme tuntia fysiikkaa ja kaksi tuntia kemiaa. Mä vaan katson, mitkä aiheet haluan käydä lop...

"Pääsitkö? Ai et vieläkään." Tuntuu pahalta, kun unelma murskaantuu kerran. Kun se murskaantuu toisen kerran ja vielä kolmannenkin. Kun kolme kertaa joudut kertomaan perheelle ja ystäville, että et päässyt sisään. Että menet toiseen kouluun. Aloitat siellä toisenkin vuoden. Että jäät kolmannen vuoden kohdalla välivuodelle, koska nyt saa riittää. Nyt saa riittää se, että ei ole käyttänyt 100% opiskelustaan pääsykokeelle. Että nyt neljännellä kerralla aiot pistää kaiken peliin. Ostat valmennuskurssin, pyydät töistä jo syksyllä lukulomaa keväälle ja valmistaudut ylittämään itsesi. Vaikka et oikeasti haluaisi kertoa kenellekään, että haet jo neljättä kertaa. Tosi moni meistä kohtaa hakuprosessin aikana epäilyksiä perheen tai kavereiden suunnalta. Joku saattaa ehdottaa, että kannattaisiko jo luovuttaa. Toinen on innoissaan kun aloitat toisen koulun: nythän se meidän Pertti-Jannika valmistuu kun koulun aloitti. Kolmas sanoo suoraan, että olet liian tyhmä. Mutta ketä oikeasti ki...

Mä sain tänään tehtyä itselleni lukusuunnitelman syksylle. Luin äsken vuoden takaisia fiiliksiä lukusuunnitelmasta ja huvittavaa kyllä mä huomasin ihan älyttömästi yhtäläisyyksiä. Miksipäs niitä ei olisi, jos aihe on vieläkin sama. Viime vuonna mun suurin ongelma oli suunnitelmassa pysyminen. Toisin sanoen en pysynyt siinä ollenkaan. :D Mulla oli suuria suunnitelmia lukea kaikki lukiokirjat jouluun mennessä ja laskea todella paljon. Kuinkas kävikään, yliopisto potkaisikin päähän ja koko syksy meni kursseista selviytymiseen. Suuri osa keväästäkin meni samoissa merkeissä ja kun keväällä vielä luin pääsykokeisiin niin paljon kuin ehdin, oli henkinen väsymys taattu pääsykokeeseen mennessä. En ole kertonut tästä vielä aiemmin kenellekään, mutta pääsykoetilanteessa jännitin ja stressasin niin paljon, että mua rupesi huimaamaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Selkeästi tarvitsen siis enemmän treeniä itse pääsykoetilanteesta, sillä en ole koskaan ollut koejännittäjä mutta pääsykoe 2018 osoi...