Teekkarista lääkäriksi

Tulokset tuli tänään ja mä pääsin sisään! Musta tulee lääkäri! Tänä aamuna mä olin ihan superkiukkuinen ja kaikki ärsytti. Musta tuntui, että yliopistot panttaavat tuloksia tahallaan hakijoiden kiusaamiseksi. Kun ensimmäiset viestit Kuopion tuloksien julkaisusta tulivat, mä vain tuijotin kännykkää kauhuissani kädet täristen ja mietin, että onko mun pakko avata opintopolkua ollenkaan. Pakko se kuitenkin oli, joten mä kirjauduin sisään. Saman tien kun mä näin näytöllä, että mut on hyväksytty Kuopioon opiskelemaan, mä aloin itkemään onnesta. Kyyneleet valuivat ja kädet tärisivät, kun annoin kännykän poikakaverille luettavaksi, en mä itse uskaltanut sitä sanoa ääneen. Neljän vuoden ja kolmen epäonnistumisen taakka putosi harteilta sekunneissa ja mun tulevaisuus oli yhtäkkiä kirkkaampi kuin koskaan. Tunnin sisään kaikki muut yliopistot paitsi Tampere olivat pudottaneet tuloksensa ilmoille. Lopulta kun myös eniten odottamani tulos saapui, osuuspankin tunnistautumispalvelu kaatui, j...

Nyt se on ohi. Pääsykokeesta on kulunut jo muutama päivä ja alkujärkytyksestä on ehditty jo toipua. Jäljellä on enää pitkä, hermoja raastava odotus kesäkuun loppupuolelle saakka. Mun mielestä tämän vuoden pääsykoe oli todella pitkä ja vaikea. Osaa tehtävistä piti tuijottaa hetki hämmennyksen ennen hommiin ryhtymistä. Kuulemani perusteella monella on jäänyt useita tehtäviä tekemättä ja osa ihmisistä itki yliopistojen käytävillä kokeen jälkeen. Kokeessa monivalinnat olivat biologian muutamia kohtia lukuun ottamatta helppoja ja nopeita tehdä. Monissa harkkakokeissa monivalintoihin on hurahtanut helposti pari tuntia tai jopa yli, nyt taisin tehdä ne tuntiin-puoleentoista. Monivalintojen jälkeen ne ongelmat sitten alkoivatkin. :D Biologian tehtävät olivat kokonaisuudessaan todella outoja ja ikäviä. Välillä tuntui täyttävänsä lottoarvontaa ja toivovansa päävoittoa. Mun inhokki oli tautitehtävä, koska en ollut opetellut mitään tautien leviämistapoja enkä niiden aiheuttajia. Ensimmäinen ...

Plus ultra (further beyond) on latinaa ja tarkoittaa käytännössä itsensä ylittämistä. Sitä, että on enemmän kuin ulkoapäin näyttää ja vie itsensä äärirajoille tehdäkseen uskomattomia asioita. Se on sitä, mihin me pyritään seuraavan 45 päivän aikana. Seuraava puolitoista kuukautta on lyhyt aika verrattuna siihen, joka on jo takana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vielä voisi tehdä ihmeitä ja saavuttaa ihan uuden sfäärin ymmärryksessä ja oppimisessa. Mä aion tänään vielä tehdä loppuajalle lukusuunnitelman, jotta mä saan suurimman mahdollisen hyödyn irti jäljellä olevasta ajasta. Mä haluan ehtiä tehdä vielä mahdollisimman paljon hyödyllisiä asioita, joten lukusuunnitelman teko varmasti auttaa puntaroimaan mun tilannetta. Tänä keväänä mä olen nimittäin tehnyt aina viikon suunnitelman kerrallaan mikä on toiminut todella hyvin tähän asti, mutta loppuajaksi mä koen tarvitsevani jotain enemmän. Mafyn kanssa mä olen edistynyt todella hyvin ja olenkin saanut käytyä koko oppimäärän lä...

Yhteishaku on alkanut ja monet miettivät kuumeisesti, mihin järjestykseen laittaisi eri lääkikset hakupapereihinsa. Laittaisiko ensimmäiseksi sen, jossa on ollut matalimmat pisterajat aiemmin? Entä oman unelmien kaupunkinsa? Tai vaikka sen, josta on lyhyin matka kotiin käymään? Mä halusin vähän avata tänne omaa pohdintaani eri lääkisten välillä. Ehkä se auttaa jotakuta tai sitten ei. :) 1. Tampere Unelmien kaupunki. Ihana, ihana nääsville jossa olen asunut vuodesta 2016 lähtien. Mä olen kotoisin todella pieneltä paikkakunnalta Pohjanmaalta. Meiltä päin suurin osa suuntaa nokkansa kohti Oulua ja jää sille tielleen. Lukioaikana kävin tutustumassa Tampereella, Oulussa ja lisäksi Helsingin eläinlääketieteellisessä. Tampere yksinkertaisesti kolahti ja aloin unelmoida tästä kaupungista mun unelmien lääkispaikkana. 2016 en päässyt lääkikseen mutta sain paikan TTY:ltä, joten muutin Tampereelle ja rakastuin kaupunkiin yhä enemmän. Mun mielestä tää on sopivan suuri kaupunki ja pidän itse lää...

Pääsykokeeseen on enää pari kuukautta aikaa ja varmaan itse kullakin alkavat stressitasot nousta. Mä huomaan ainakin itsessäni melkein päivittäistä jännitystä pääsykokeen tulosta. Mä haluan nyt jakaa omat keinoni selvitä jännityksestä ja stressistä. 1. Pidä vähintään yksi kokonainen vapaapäivä viikossa. Vapaa-ajan tarvetta ja rentoutumista ei voi koskaan korostaa liikaa. Jostain syystä monet ihmiset ajattelevat, että aivotyö ei ole "oikeaa" työtä ja että sitä voisi tehdä loputtomiin rasittumatta jos vain keskittyminen riittää. Syksyllä huomasin itsekin sortuvani siihen, että kävin töissä ja luin ennen töitä tai niiden jälkeen ja erityisesti vapaapäivinä. Tämä johtaa helposti ylirasittumiseen ja stressin kertymiseen. Joululoma onneksi auttoi keräämään energiaa ja tammikuussa osasinkin rytmittää viimeiset työvuorot ja opiskelun sopivasti. Aivot tarvitsevat lepoa ja siksi säännöllinen lepääminen on erityisen tärkeää tällaisessa pitkän matkan prosessissa. Nyt pyrinkin pitämää...

Mä istun tällä hetkellä junassa, joka on 2,5 tuntia myöhässä. Koska kotiin on vielä pitkä matka, mä ajattelin kirjoittaa vähän tunnelmia mun tokasta täydestä opiskeluviikosta. Mun eka viikko meni tosi hyvin mutta nyt tokalla viikolla oli jo hieman ongelmia. Maanantaina mulla oli eka psykologin aika, joten keskeltä päivää lohkesi iso pala siellä käyntiin mukaan lukien koko aamupäivän jännittäminen. Loppujen lopuksi psykologi olikin maailman ihanin ihminen ja sain lähteä vastaanotolta kevein mielin. Lukutavoitettani en kuitenkaan saanut täyteen. Maanantaista ja tiistai meni muutenkin tuskastuttavan hitaasti, koska mulla oli ohjelmassa mun kestoinhokkeja eli suoraan sanottuna asioita joita en osaa vielä näin pitkän pänttäämisen jälkeenkään. Happoja ja puskureita kertasin oikeastaan koko viikon, koska pakko ne itselle vaikeimmatkin asiat on osata. Tästä tosin seurasi tunne siitä, että katselin koko ajan kelloa mielessäni vain se, milloin kehtaisin lopettaa aiheen jankkaamisen siltä päi...

Long time no write jälleen kerran. Syynä taukoon on lomailu ja ihan liian monet työvuorot. Kaikki vapaa aika on yksinkertaisesti pitänyt käyttää joko lepäämiseen tai lukemiseen, joten mulla ei ole ollut aikaa keskittyä blogitekstin kirjoittamiseen. Perjantaina oli mun vika iltavuoro ja ensi kuussa joudun vielä kaksi vuoroa tuuraamaan, mutta nyt voin jo sanoa kunnon opiskelun alkavan huomenna. Jippii! Monilla meistä oli lauantain tienoilla ensimmäinen valmennuskurssin harjoituskoe. Mä olen päättänyt mahdollisuuksien mukaan tehdä harjoituskokeet niinä päivinä, kun etä- ja lähikurssilaisetkin. Varmaan monet haluavat tietää, että missä nyt mennään ja mihin tästä lähdetään. Mun mielestä koe meni tosi hyvin. Tarkistin kokeen itse, koska mulla on itseopiskelumateriaali, ja laskin itselleni 145-153 pistettä eli noin 60-63% maksimista. Lähivuosina lääkiksiin on riittänyt 55-65% kokeen maksimipistemäärästä. Koskaan sisäänpääsyyn ei ole tarvinnut osata yli 70% kokeesta. Tää koe meni mull...