Miten selvitä jännityksestä

Tuloksiin on enää kolmisen viikkoa aikaa. Mua jännittää, ahdistaa ja hermostuttaa ne ja se, mitä teen niiden julkaisun jälkeen. Jos en pääse sisään, pitäisi saada tarpeeksi töitä koko ensi vuodelle jotta on rahaa elämiseen mutta sen verran vähän, että on aikaa lukemiselle. Mä en ole koskaan pitänyt välivuotta, sillä pääsin suoraan lukiosta opiskelemaan TTY:lle. Ensi vuonna pitäisi siis jälleen kerran hypätä syvään veteen ellei käy tosi hyvä tuuri ja koko muu Suomi ole epäonnistunut pääsykokeessa itseäni enemmän.

Musta tärkeintä tällaisessa tilanteessa on saada muuta ajateltavaa ja tehdä kunnollinen varasuunnitelma. Mä oon itse viettänyt nyt päiviä lukien, pelaillen, ommellen ja kaupungilla käyden kun töitä on ollut todella vähän tarjolla. Kaiken kukkuraksi mun pyörä pöllittiin, joten piti ostaa uusi (käytetty) ja ollaankin sitten poikakaverin kanssa suhailtu pitkin Hervantaa ja Kaukajärveä kauniissa kesäkelissä. Suunnitelmissa mulla on vielä maalata ainakin yksi taulu tälle kesää kunhan inspiroidun valmiiksi sen pohjan piirtämisestä.

Tällaisella muutaman viikon löhöilyllä on hyviä vaikutuksia: enää ei tee mieli tiuskia tai ruveta itkemään pieniä vastoinkäymisiä kohdatessa. Jälkikäteen huomaa, että tänä keväänä oon ollut tosi kovilla lukemisen ja koulun kanssa. Suurinta vaikeutta on aiheuttanut se, että kursseista on pitänyt päästä läpi muusta lukemisesta huolimatta. Se on tarkoittanut 7 tunnin labrapäivien päälle fysiikkaa, fysiikan raporttien kirjoittamisen jälkeen kemiaa ja fysikaalisen kemian uusintatentin jälkeen biologiaa. Ihmekään jos on pää meinannut räjähtää kun vietettyä muutaman tunnin koululla pänttäämässä pitää palata kotiin lukemaan vielä vähän lisää.

Tän päällekkäisyyden mä aion ensi vuonna poistaa. Sanokoon ihmiset mitä sanoo mutta mun mielestä on paljon tehokkaampaa lukea ruumiillisen työn jälkeen kuin sen jälkeen, kun on jo miettinyt kolme tuntia putkeen yhtä ainoaa laskua joka on pakko ymmärtää että pääsee kurssista läpi eli saa tarpeeksi opintopisteitä elämiseen. Tää ajatus siitä, että ens vuonna voin keskittyä vain pääsykokeeseen saa mut rennommaksi. Tässä vaiheessa tärkeintä on kuunnella itseään ja mun sydän käskee mun hakea vielä uudestaan. Ehkä neljäs kerta toden sanoo.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten pääsin lääkikseen?

Mun matka lääkikseen on ollut aika pitkä ja vaiheikas. Koulunkäynti on ollut mulle koko elämäni ajan todella helppoa ja pärjäsinkin hyvin vähäisellä opiskelulla aina lukiosta valmistumiseen saakka. Mulla ei siis ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten oikeasti opiskellaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Ylppäreistä mä luin bilsaan, psykologiaan ja kemiaan kirjat kerran läpi, fysiikasta suurimman osan kirjoista kerran ja loppuihin en edes avannut kirjoja kertaakaan lukuloman aikana. Siitä huolimatta mä kirjoitin hyvät arvosanat: äidinkieli L, englanti L, biologia E, psykologia E, ruotsi E, fysiikka E, kemia E ja matikka M. En tosin suosittele samaa taktiikkaa kenellekään, sillä kunnon opiskelu lyhentää lääkishakumatkaa huomattavasti, sillä pääsykokeista ei pääse kovin moni läpi kävelemällä sinne takki auki. Koska mä sain ylppäreistä hyvät arvosanat lähes olemattomalla vaivalla, mä kuvittelin että mulla on todella mahdollisuuksia päästä lääkikseen ekalla hakukerralla. Voi p
Lue lisää

Lukusuunnitelma syksylle

Kuva
Mä sain tänään tehtyä itselleni lukusuunnitelman syksylle. Luin äsken vuoden takaisia fiiliksiä lukusuunnitelmasta ja huvittavaa kyllä mä huomasin ihan älyttömästi yhtäläisyyksiä. Miksipäs niitä ei olisi, jos aihe on vieläkin sama. Viime vuonna mun suurin ongelma oli suunnitelmassa pysyminen. Toisin sanoen en pysynyt siinä ollenkaan. :D Mulla oli suuria suunnitelmia lukea kaikki lukiokirjat jouluun mennessä ja laskea todella paljon. Kuinkas kävikään, yliopisto potkaisikin päähän ja koko syksy meni kursseista selviytymiseen. Suuri osa keväästäkin meni samoissa merkeissä ja kun keväällä vielä luin pääsykokeisiin niin paljon kuin ehdin, oli henkinen väsymys taattu pääsykokeeseen mennessä. En ole kertonut tästä vielä aiemmin kenellekään, mutta pääsykoetilanteessa jännitin ja stressasin niin paljon, että mua rupesi huimaamaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Selkeästi tarvitsen siis enemmän treeniä itse pääsykoetilanteesta, sillä en ole koskaan ollut koejännittäjä mutta pääsykoe 2018 osoi
Lue lisää

Mitä lääkiksen ekana vuonna opitaan?

Kuva
Eka vuosi meni ihan hurjan nopeasti, viimeinen tentti tuli ja meni ja nyt ollaankin jo 1/6 lääkäreitä. Mä halusin tehdä teille nyt pienen koonnin siitä, mitä ekana vuonna tulikaan oikeasti opittua. Ihan ensimmäisenä ehkä oppi, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. :D Olenkin ottanut tavoitteekseni kysyä aina, kun on vähänkään epäselviä asioita, vaikka joskus kysyminen saattaakin tuntua vähän tyhmältä. Jonain päivänä se mun tyhmä kysymys voi vielä pelastaa jonkun hengen. "Se joka kysyy, on tyhmä vain hetken. Se joka ei kysy, on tyhmä lopun ikäänsä!" Toinen asia joka tuli huomattua, on että oppimistapoja on oikeasti yhtä monta kuin oppijoita. Jotkut kirjoittavat luennoilla tietokoneella muistiinpanoja, toiset lisäävät tabletilla dioihin pieniä juttuja ja kolmannet luottavat perinteisesti kynään ja paperiin. On siis ihan turha ajatella, että joku opiskelee "väärin" jos tapa vain on erilainen kuin sinulla itselläsi. Lääkikseen saapuessa tosin omia oppimistapoja p
Lue lisää