Miten selvitä jännityksestä
Tuloksiin on enää kolmisen viikkoa aikaa. Mua jännittää, ahdistaa ja hermostuttaa ne ja se, mitä teen niiden julkaisun jälkeen. Jos en pääse sisään, pitäisi saada tarpeeksi töitä koko ensi vuodelle jotta on rahaa elämiseen mutta sen verran vähän, että on aikaa lukemiselle. Mä en ole koskaan pitänyt välivuotta, sillä pääsin suoraan lukiosta opiskelemaan TTY:lle. Ensi vuonna pitäisi siis jälleen kerran hypätä syvään veteen ellei käy tosi hyvä tuuri ja koko muu Suomi ole epäonnistunut pääsykokeessa itseäni enemmän.
Musta tärkeintä tällaisessa tilanteessa on saada muuta ajateltavaa ja tehdä kunnollinen varasuunnitelma. Mä oon itse viettänyt nyt päiviä lukien, pelaillen, ommellen ja kaupungilla käyden kun töitä on ollut todella vähän tarjolla. Kaiken kukkuraksi mun pyörä pöllittiin, joten piti ostaa uusi (käytetty) ja ollaankin sitten poikakaverin kanssa suhailtu pitkin Hervantaa ja Kaukajärveä kauniissa kesäkelissä. Suunnitelmissa mulla on vielä maalata ainakin yksi taulu tälle kesää kunhan inspiroidun valmiiksi sen pohjan piirtämisestä.
Tällaisella muutaman viikon löhöilyllä on hyviä vaikutuksia: enää ei tee mieli tiuskia tai ruveta itkemään pieniä vastoinkäymisiä kohdatessa. Jälkikäteen huomaa, että tänä keväänä oon ollut tosi kovilla lukemisen ja koulun kanssa. Suurinta vaikeutta on aiheuttanut se, että kursseista on pitänyt päästä läpi muusta lukemisesta huolimatta. Se on tarkoittanut 7 tunnin labrapäivien päälle fysiikkaa, fysiikan raporttien kirjoittamisen jälkeen kemiaa ja fysikaalisen kemian uusintatentin jälkeen biologiaa. Ihmekään jos on pää meinannut räjähtää kun vietettyä muutaman tunnin koululla pänttäämässä pitää palata kotiin lukemaan vielä vähän lisää.
Tän päällekkäisyyden mä aion ensi vuonna poistaa. Sanokoon ihmiset mitä sanoo mutta mun mielestä on paljon tehokkaampaa lukea ruumiillisen työn jälkeen kuin sen jälkeen, kun on jo miettinyt kolme tuntia putkeen yhtä ainoaa laskua joka on pakko ymmärtää että pääsee kurssista läpi eli saa tarpeeksi opintopisteitä elämiseen. Tää ajatus siitä, että ens vuonna voin keskittyä vain pääsykokeeseen saa mut rennommaksi. Tässä vaiheessa tärkeintä on kuunnella itseään ja mun sydän käskee mun hakea vielä uudestaan. Ehkä neljäs kerta toden sanoo.
Musta tärkeintä tällaisessa tilanteessa on saada muuta ajateltavaa ja tehdä kunnollinen varasuunnitelma. Mä oon itse viettänyt nyt päiviä lukien, pelaillen, ommellen ja kaupungilla käyden kun töitä on ollut todella vähän tarjolla. Kaiken kukkuraksi mun pyörä pöllittiin, joten piti ostaa uusi (käytetty) ja ollaankin sitten poikakaverin kanssa suhailtu pitkin Hervantaa ja Kaukajärveä kauniissa kesäkelissä. Suunnitelmissa mulla on vielä maalata ainakin yksi taulu tälle kesää kunhan inspiroidun valmiiksi sen pohjan piirtämisestä.
Tällaisella muutaman viikon löhöilyllä on hyviä vaikutuksia: enää ei tee mieli tiuskia tai ruveta itkemään pieniä vastoinkäymisiä kohdatessa. Jälkikäteen huomaa, että tänä keväänä oon ollut tosi kovilla lukemisen ja koulun kanssa. Suurinta vaikeutta on aiheuttanut se, että kursseista on pitänyt päästä läpi muusta lukemisesta huolimatta. Se on tarkoittanut 7 tunnin labrapäivien päälle fysiikkaa, fysiikan raporttien kirjoittamisen jälkeen kemiaa ja fysikaalisen kemian uusintatentin jälkeen biologiaa. Ihmekään jos on pää meinannut räjähtää kun vietettyä muutaman tunnin koululla pänttäämässä pitää palata kotiin lukemaan vielä vähän lisää.
Tän päällekkäisyyden mä aion ensi vuonna poistaa. Sanokoon ihmiset mitä sanoo mutta mun mielestä on paljon tehokkaampaa lukea ruumiillisen työn jälkeen kuin sen jälkeen, kun on jo miettinyt kolme tuntia putkeen yhtä ainoaa laskua joka on pakko ymmärtää että pääsee kurssista läpi eli saa tarpeeksi opintopisteitä elämiseen. Tää ajatus siitä, että ens vuonna voin keskittyä vain pääsykokeeseen saa mut rennommaksi. Tässä vaiheessa tärkeintä on kuunnella itseään ja mun sydän käskee mun hakea vielä uudestaan. Ehkä neljäs kerta toden sanoo.
Kommentit
Lähetä kommentti