Mitä lääkiksen ekana vuonna opitaan?

Eka vuosi meni ihan hurjan nopeasti, viimeinen tentti tuli ja meni ja nyt ollaankin jo 1/6 lääkäreitä. Mä halusin tehdä teille nyt pienen koonnin siitä, mitä ekana vuonna tulikaan oikeasti opittua.

Ihan ensimmäisenä ehkä oppi, että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. :D Olenkin ottanut tavoitteekseni kysyä aina, kun on vähänkään epäselviä asioita, vaikka joskus kysyminen saattaakin tuntua vähän tyhmältä. Jonain päivänä se mun tyhmä kysymys voi vielä pelastaa jonkun hengen. "Se joka kysyy, on tyhmä vain hetken. Se joka ei kysy, on tyhmä lopun ikäänsä!" Toinen asia joka tuli huomattua, on että oppimistapoja on oikeasti yhtä monta kuin oppijoita. Jotkut kirjoittavat luennoilla tietokoneella muistiinpanoja, toiset lisäävät tabletilla dioihin pieniä juttuja ja kolmannet luottavat perinteisesti kynään ja paperiin. On siis ihan turha ajatella, että joku opiskelee "väärin" jos tapa vain on erilainen kuin sinulla itselläsi. Lääkikseen saapuessa tosin omia oppimistapoja pitää todennäköisesti päivittää ihan urakalla, sillä eri tyylit toimivat eri kursseilla ja todennäköisesti se, mikä toimi lukiossa tai pääsykokeisiin lukiessa ei tule enää toimimaan.

Sitten asiaan: mitä käytännössä opitaan eri kursseilla lääkiksen ekana vuonna Tampereella. Tämä mun jaottelu koskee ainoastaan Tampereen lääkistä, sillä muissa lääkiksissä asioita saatetaan opiskella hieman eri järjestyksessä. Esimerkiksi Helsingissä käydään hermostoa jo ekana vuonna, muissa lääkiksissä käydään ehkä enemmän soluja jne. Lisäksi Tampereen ekstrapitkä preklinikka (3,5 vuotta) saattaa myös vaikuttaa opintojen käymisjärjestykseen.


Johdanto

Johdantojaksolla tutustutaan yliopistoelämään ja lääketieteen opintoihin. Jaksolla tehdään tiedonhakuharjoituksia, opetellaan käyttämään kirjaston erilaisia resursseja, harjoitellaan PBL:n käyttöä oppimismenetelmänä ja pohditaan mm. eettisiä ongelmia. Lisäksi opetellaan elvyttämään maallikkoelvytystyylillä. Kyseessä on siis rento jakso, jonka aikana varmistetaan, että opiskelijat löytävät luentosaleihin ja taitokeskuksen eri tiloihin, saavat esimakua lääkiksessä opiskelusta ja saavat itsevarmuutta aloittaa kunnon opiskelut.

Solut

Jakso, joka palauttaa opiskelijat maan pinnalle pilvilinnoista, joihin on päätynyt Opintopolussa lukeneen "opiskelupaika myönnetty" -tekstin jälkeen. Eteen isketään 800 sivua solubiologiaa, ja kurssin aikana tahkotaankin solujen perustoiminnot solujen jakautumisesta ja kasvusta aina kuolemaan asti. Mun mielestä jakso oli ihan kiva, sillä siinä selvisi aika monta asiaa, joita olen pohtinut solujen sielunelämästä aina lukiosta asti. Jakso oli toisaalta myös aika rankka, kun muistettavana oli jos jonkinlaisia kinaaseja, fosfataaseja ja kaskadeja (terkut MAP kinaasi kinaasi kinaasille!). Solujakso on mun mielestä tärkeä myös siinä mielessä, että silloin omia oppimismetodeja pitää tosissaan muuttaa yliopistotasoa vastaavaksi. Kurssista kertoo ehkä jo se, että viime syksynä 1/3 lääkisläisistä ja puolet biolaisista ei päässyt sitä läpi ensimmäisellä yrityksellä. Tsemppiä matkaan uusille fukseille!

Genetiikka

Lyhyt pyrähdys ihmisgenomin ihmeelliseen maailmaan. Jakso on tosi kevyt ja käy lähinnä pintaraapaisuna läpi erilaisia perinnöllisyysasioita. Mulla ei jostain syystä ole ihan hirveästi muistikuvia siitä, mitä tällä jaksolla oikeasti opiskeltiin, kenties sen takia että aika meni toipuessa solujaksosta ja odotellen jännityksellä seuraavaa jaksoa.

Lisääntyminen, kasvu ja kehitys

Ensimmäinen varsinainen lääkiskurssi. Jaksolla käsitellään kirjaimellisesti kaikki asiat aina seksistä murrosikään asti. Haastavimpia asioita mun mielestä oli sukusolujen synty sekä embryologia eli ihmisyksilön kehitys tsygootista eteenpäin. Jakson aikana käytiin myös äidin kokemat muutokset raskauden aikana, synnytys ja lapsen kehitys vauvasta nuoreksi aikuiseksi. Saimme siis myös pienet maistiaiset psykiatriasta kun pohdimme lapsen mielen ja kognitiivisten taitojen kehitystä fyysisen kehityksen lisäksi. Kaiken tämän lisäksi kurssiin kuului myös lisääntymiselimistön ja lantion anatomia. Aika laaja kokonaisuus siis kyseessä, mutta monet löysivät jo tältä kurssilta suosikkiaiheitaan vaikka itseäni nämä asiat eivät kiinnostaneetkaan niin paljoa.

Aineenvaihdunta

Käytännössä biokemiaa. Erittäin tiiviin kurssin aikana kävimme läpi kaikki oleellisimmat biokemialliset reaktiot, jotka tapahtuvat kehossa. Glykolyysi, glykogenolyysi, sitruunahappokierto, ureasykli ja monet muut reaktiosarjat tulivat tutuiksi. Kurssi ehkä pohjustaa ensi vuonna olevaa ravintojaksoa, jolla käydään läpi ruoansulatus. Tällä kurssilla keskityimme kuitenkin lähinnä siihen, miten keho saa energiaa erilaisten reaktioiden kautta. Jos nämä asiat jaksaa opiskella kerralla kunnolla, se helpottaa myös seuraavan vuoden immuunipuolustusjaksoa ja muita vastaavia opintokokonaisuuksia. Tällä jaksolla alkoi jo huomata, miten kaikki tieto lääkiksessä pohjautuu aiemmin opittuun tietoon. Jos oli opiskellut esimerkiksi G-proteiinivälitteiset kaskadit kunnolla solujaksolla, se helpotti tätä jaksoa, mikä taas helpotti liikkumisjaksoa ja hapen saantia ja niin edelleen aina lääketieteen lisensiaatiksi asti.

Liikkuminen

Anatomiaa. Tällä jaksolla opiskellaan ihmiskehon luut, lihakset ja iso osa suonista. Lisäksi käydään läpi paljon ihmiskehon liikkumiseen liittyvää fysiologiaa ja tehdään pientä pintaraapaisua vammojen ja sairauksien maailmaan. Mun mielestä jakson kaikista hienointa antia olivat opettajien kertomat potilastapaukset. Ihan huikean jännää millaisia asioita ihmiselle voi tapahtua ja silti pystyy parantumaan!

Hapen saanti

Vuoden vika jakso. Vastoin ennakkoluuloja tästä kehkeytyi yks mun suosikkijaksoista tähän mennessä. Olen aina ajatellut, että sydän- ja verenkiertoelimistö eivät kiinnosta mua kovinkaan paljoa mutta väärässä olin. Sydämen toiminta rupesi kiehtomaan mua niin paljon, että pienessä mielessäni saattoi jopa jo käydä kardiologia tai thoraxkirurgia mahdollisena tulevaisuuden alanani. Jaksolla siis opiskeltiin sydämen, keuhkojen ja verisuonten anatomia ja fysiologia. Fysiologiaan perehtymiseen liittyi myös EKG:n tulkinnan opettelun aloitus, mikä oli mun mielestä tosi hauskaa. Opetukseen kuului myös ensimmäisiä thoraxröntgentulkintoja, jotka yllättäen avautuivat ihan hyvin kun niitä hetken pohti varsinkin kun opettaja antoi nimiä erinäisille kuvissa näkyville pilkuille ja pisteille. Harjoittelimme myös spirometrian tulkintaa, mikä on myös perustaito kaikille lääkäreille.


Tuntuu aika hurjalta, että nyt voi jo odotella seuraavan vuoden opintoja innolla. Mä pääsin kesätöihin apteekkiin, joten yritän nyt imeä sieltä mahdollisimman paljon tietoa erilaisista lääkkeistä ja nimistä ensi vuonna alkavaa farmakologiaa varten. Koitan kuitenkin myös levätä kesän aikana mahdollisimman paljon, syödä hyvin ja nauttia auringosta. Toivottavasti säkin saat nauttia kesästä!