Teekkarista lääkäriksi

Pitkään, pitkään aikaan en ole avannut tietokonetta ja ryhtynyt kirjoittamaan. Syynä on yksinkertaisesti ajanpuute, sillä koulussa toinen jakso vei kaikki mehut hektisyydellään ja jouluna tuli matkustettua monta kertaa Tampereen, vanhempieni ja poikaystäväni vanhempien luona. Tammikuun alussa olimme poikakaverini kanssa viikon Wienissä latautumassa ja uppoutumassa kulttuuriin Vivaldin ja monien museoiden kautta. Loput tammikuusta otin aikaa itselleni ja lukemiselle, ja päätin palata blogin pariin kun olen saanut hommat kunnolla käyntiin ja muutenkin elämäni kohdalleen. Nyt minulla on lukusuunnitelma, josta tosin olen jäljessä muutaman päivän pian koittavan tenttiviikon takia. Lukusuunnitelmani kuuluu pääpiirteissään näin: -Luen lukion biologian kirjat, noin kirjan per viikko, lähinnä kokonaisuuksien kertaamisen toivossa. -Teen Mafyn yo-kursseista kaiken ennen kuin lisenssi loppuu maaliskuun loppupuolella. -Opiskelen hyvin tällä hetkellä olevaa ihmisen fysiologian ja ...

Olen ollut melko pitkään hiljaa blogissani, sillä minulla ei ole ollut yhtään vapaa-aikaa töiden ja nykyisen koulutukseni takia. Oikeastaan minulla ei ole ollut aikaa edes yliopiston tehtäville töiden takia. Arkipäivät ovat menneet koulussa, viikonloput töissä ja vielä jotkin arki-illatkin työpaikalla pizzaa vääntäessä. Moni vanhempi ihminen sanoo, että tottakai opiskelijan tulee käydä töissä opintojen ohella eikä olla yhteiskunnan elätti. "Ei minun nuoruudessani tuollaiset laiskiaiset pärjänneet." Mielestäni on kuitenkin aivan eri asia opiskella esimerkiksi ammattikoulussa ja käydä sen ohella töissä kuin opiskella ydinfysiikkaa yliopistossa ja työskennellä samalla. Jos koululla on jo kahdeksalta aamulla ja kotona vasta kymmeneltä illalla ja sen jälkeen vielä opiskelee pari tuntia, on työpäivä venynyt jo 15-tuntiseksi. Eräänä yönä heräsin itkien ja mietin, miksi huomenna pitää taas mennä töihin eikä koskaan ole vapaa-aikaa. Silloin päätin, että nyt saa riittää. Työntek...

Välillä on aikoja, kun mikä tahansa on mielenkiintoisempaa kuin kirjan avaaminen ja opiskelu. Yhtäkkiä huomaa katsoneensa 10 jaksoa Netflixistä putkeen tai röhnöttäneensä kolme tuntia sohvalla älypuhelin kourassaan. Haluan listata teille asioita, jotka auttavat minua löytämään motivaation, ja toivon, että ne auttavat myös teitä. 1. Välitavoitteet Toukokuun puoliväli on vielä kaukana, kaukana tästä päivästä, joten urakka tuntuu aivan valtavalta eikä välillä tiedä edes mistä kohtaa kannattaisi aloittaa. Välitavoitteet pilkkovat urakan pienempiin osiin ja niiden saavuttaminen tuo onnistumisen tunteita. Jos tiedät olevasi surkea termodynamiikassa, aseta tavoitteeksi että jouluun mennessä osaat siitä monia asioita. Jos loistat biologiassa jo valmiiksi, aseta tavoitteeksi kerrata kaikki asiat maaliskuuhun mennessä. Jos sinulla ei ole vielä hajuakaan, mitä Lenzin laki tarkoittaa, ota tavoitteeksi opiskella tärkeimmät sähkömagnetiikan asiat marraskuuhun mennessä. Omista välitavoitteista...

Kerroin teille aiemmin, että tänä vuonna yritän valita yliopistolta sellaisia kursseja, jotka tukevat lääkishakuani mahdollisimman hyvin. Kesän aikana tulin siihen päätökseen, että vaihdan pääaineekseni kemian, sillä se tuntuu tällä hetkellä paljon mielenkiintoisemmalta kuin fysiikka, jossa suurin osa ajasta integroidaan ja derivoidaan mitä kummallisempia juttuja. Kursseistani haluan kertoa teille siksi, että koen todella monen pelkäävän jonkin toisen opiskelupaikan vastaanottamista lääkishaun aikana, kun mielestäni se voi olla kaikista fiksuin päätös jonka voi tehdä. Edellisvuotena siis tein laaja fysiikka 1 ja 2 kurssit, laaja kemia 1-3 sekä hieman matikkaa ja kaikki yliopiston pakolliset kielikurssit. Orgaaninen kemia 1. Kurssi keskittyy erilaisiin orgaanisiin yhdisteryhmiin ja niiden ominaisuuksiin. Siellä myös opetellaan nimeämään erilaisia yhdisteitä sekä käydään läpi erilaisia reaktioita ja reaktiomekanismeja ja raapaistaan pintaa erilaisista laboratoriotyöskentelytavoi...

Haluan kirjoittaa pohdintaa siitä, miksi haen lääkikseen enkä jonnekin muualle. Toteutan tämän kolmen postauksen muodossa: yksi nyt, yksi joulun tienoilla ja yksi pääsykokeen liepeillä. Haluan näyttää teille, että lääkishakijatkaan eivät välttämättä ole syntyneet tietoisina siitä, että lääkis on se ainoa asia jota haluan, ja että varmuus hakemisesta ei ole aina vakio. Ensimmäinen kerta, kun päätin hakea lääkikseen oli noin seitsemänvuotiaana, kun totesin, että minusta tulee eläinlääkäri. Unelmani kantoi lukioon saakka, jossa vierailtuani Helsingin eläinlääketieteellisessä ja oltuani parilla luennolla, totesin, että tämä ei ole todellakaan mitä haluan elämältäni. Eläinlääkiksessä on ihmisiä, joiden elämä pyörii elukoiden ympärillä. Minulle eläin ei koskaan tule olemaan yhtä arvokas kuin ihminen on ja muun muassa inhoan sitä, kun joku viittaa eläimeen sanalla "hän". Eläinlääkärin työkään ei mielestäni olisi läheskään yhtä mukavaa kuin ihmislääkärin varsinkaan siinä kohtaa,...

Sanotaan se suoraan. Olen köyhä, pa, matti kukkarossa. Minulla ei ole varaa ostaa monen tuhannen euron valmennuskursseja. Olen harkinnut mafynetin tilaamista, mutta toisaalta senkin värkin hinta on yli 700 euroa eli kahden kuukauden vuokra. Saattaa siis sekin kehuttu ihme jäädä ihan vain ajatuksen tasolle. Olen kuitenkin ostanut itselleni erilaisia materiaaleja halvalla, joista osaa aion käyttää kunnolla lukuprosessissani ja osaa lähinnä selailen jos jää aikaa. Tässä suurin osa opiskelumateriaaleistani, kuvasta puuttuu yliopiston kirjat ja muutama randomkirja. Yksi syy siihen että en haluaisi mitään lähiopetuskurssia vaikka olisi varaa on se, että olen todella huono luennoilla istuja. En yksinkertaisesti jaksa raahautua paikan päälle jos asian voi opiskella kotona aivan yhtä hyvin. Lisäksi paikan päällä innostun kyselemään aiheeseen jollain tapaa liittyviä mutta oppimistavoitteet reilusti ylittäviä kysymyksiä, jotka voisivat häiritä muita oppilaita. Lukioiaikaiset ystäväni kuitt...

Tärkein syy on tietenkin se, että en lukenut melkein yhtään. Koko vuoden yritin löytää motivaatiota, mutta raskas ero syksyllä ja kodittomaksi asuntohuijarin takia joutuminen keväällä lannistivat ja veivät kaiken motivaation. Mielenterveyteni oli kovilla ja se näkyi myös opiskelussa.  Nukahdin joka ikinen kerta, kun otin kirjan käteeni. Loppukevään ja alkukesän aikana olen taas löytänyt itseni ja motivaationi vahvempana kuin koskaan. Haluan kuitenkin vielä käydä läpi kokeeni, jotta saan vahvistusta ensi vuoden lukusuunnitelmalleni. Kävin eilen hakemassa kopion pääsykokeestani yliopistolta. Pisteiden lasku osoitti minun saaneen 116,5 raakapistettä eli olisin tarvinnut 30,5 pistettä lisää päästäkseni Tampereelle. Kovin paikka oli huomata, että olisin päässyt heittämällä sisään eläinlääkikseen. Se oli unelmani niin kauan, että kävin jopa eläinlääketieteellisen lukion, jonka aikana päätinkin elukan sijaan hakea Tampereelle. Mistä siis Tampereelle pääsy jäi kiinni? Yksinkertaise...