Ekat viikot lääkiksessä

Ekat kaksi viikkoa lääkistä on nyt taputeltuna ja hurjan paljon juttuja on ehtinyt tapahtua. Koko viime vuoden vietin lähinnä kotosalla pääsykokeisiin lukiessa tai töissä käydessä, joten muutos on ollut hurja kun yhtäkkiä pitääkin päivittäin olla koululla ja lähteä tutorryhmän tapaamisiin tai jos jonkinlaisiin tapahtumiin. Introverttina eksponentiaalisesti lisääntynyt sosialisoituminen on myös tuntunut hieman raskaalta vaikka päivät ovatkin olleet hauskoja ja ihmiset ihania.

Ensimmäinen koulupäivä oli vielä parempi kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Mua hermostutti niin paljon, että lähdin vahingossa koululle aivan liian aikaisella bussilla. Jättäydyin kyydistä muutamaa pysäkkiä etukäteen ja kävelin loppumatkan raikkaassa sadesäässä, mikä teki hyvää. Koululla juoksin hupitutorien muodostaman kunniakujan läpi lääkiksen ovista sisään. Vieläkin hymyilyttää muistellessa sitä hurrausta ja aplodeja, joilla sai aloittaa ensimmäisen koulupäivän lääkiksessä. :)

Luentosaliin saapuessa hyvä fiilis vain jatkui kun koulutusjohtaja kätteli jokaisen uuden opiskelijan erikseen ja toivotti tervetulleeksi. Salin nurkassa oli vanhempia lääkisläisiä soittamassa kaunista musiikkia. Myönnän, että kun bändi soitti yhden suosikkikappaleistani, Coldplayn "Something Just Like This", mulle meinasi tulla aivan tippa linssiin kun olin niin onnellinen.

"I've been reading books of old
The legends and the myths
Achilles and his gold
Hercules and his gifts
Spiderman's control
And Batman with his fists
And clearly I don't see myself upon that list

But she said, "Where'd you wanna go?
How much you wanna risk?
I'm not looking for somebody
With some superhuman gifts"

Siinä hetkessä musta tuntui siltä, että oon just siellä missä mun pitääkin olla. Tervetulotoivotuksessaan koulutusjohtaja vielä muistutti, että meidän ei tarvitse olla supersankareita tai yli-ihmisiä, vaan se riittää, että ollaan omia itsejämme ja tehdään  parhaamme.

Päivä jatkui tiedekunnan dekaanin ja yliopiston rehtorin puheilla sekä erilaisilla infoluennoilla. Koulupäivän loputtua menimme Amokselle tutustumaan toisiimme. Juoksimme myös perinteisen Tampere-talo maratonin. ;)

Tiistaina oli ekat pippalot ja toogalippujen jonotus. Kovin montaa kertaa en ole nukkunut niin huonosti kuin jonotusyönä Arvolla mutta yllättävää kyllä, koko homma oli kokemuksena tosi hyvä! Torstaina sitten koitti toogabilepäivä ja kokoonnuimme hutujen eli hupitutorien johdolla kääriytymään lakanoihin. Bilepaikalla sangria virtasi ja itse ainakin söin ihan laittoman paljon ihanaa munakoisosalaattia jota paikalla oli tarjolla, heh. Viikonlopun vietinkin sitten levätessä ja ensimmäisestä lääkisviikosta toipuessa.

Tokalla viikolla koulurintamallakin tapahtui jo jänniä asioita, nimittäin ensiapuopetusta ja opintokäynnit sairaalaan. Ensiavussa opettelimme elvytystä ja defibrillaattorin käyttöä vauvasta täysi-ikäiseen. Ensi viikolla on kantositeen laiton ja muun vastaavan opettelua. Opintokäynneillä vierailimme sairaalassa ensimmäistä kertaa lääketieteen opiskelijoiden rooleissa. Tehtävänä oli seurata lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta, mikä oli mielenkiintoista vaikka vielä ei itse päässytkään tekemään tutkimuksia eikä toimenpiteitä.

Viikon suurin tapahtuma oli vastuuhenkilövaalit ja tulosten julkaisu Kintulammilla. Tampereen lääkiksessä on perinteenä valita kurssille isäntä, emäntä, pr:ät (rahastonhoitajat), silmut (hyvinvointivastaavat), kirjavastaavat ja tiedotusvastaava. Kurssin nimi määräytyy isännän tai emännän sukunimen mukaan, joten kaikkia jännitti, mitä nimeä kantaisimme seuraavat kuusi vuotta. Kuvankauniilla Kintulammilla koitti makkaranpaiston ja saunonnan jälkeen odotettu hetki ja vastuuhenkilövalinnat julkaistiin. Olin itse hakenut kirjavastaavan pestiin, joten mua jännitti tavallista enemmän. Pian kirjavastaavat julkaistiin ja mut valittiin! Hyvissä fiiliksissä piti vielä hetki jännätä kurssin nimeä. Rumpujen pärinän saattelemana meistä tuli.... Cursus Taipalus! Jotkut jatkoivat vielä juhlintaa keskustaan saakka, mutta mä menin jo kotiin nukkumaan seuraavan aamun tutoristuntoa ennakoiden.

Ekat kaksi viikkoa on kyllä mennyt ihan sikanopeasti. Ensi viikko on viimeinen viikko, joka kuuluu johdanto-jaksoon. Sen jälkeen meillä alkaa solut-jakso eli kunnon opiskelu lähtee viimeinkin käyntiin. Jaksoon kuuluu soluhommia ja histologiaa sekä mun eniten odottama juttu eli laskimoverinäytteenotto. Mä haluan todella paljon päästä oppimaan sen mutta mua hermostuttaa, koska mä pelkään sitä kun muut pistää mua. Pitää siis ottaa tosissaan vuoden aikana opitut rentoutustekniikat käyttöön jotta mä en pyörtyisi ja voisin olla hyödyksi opiskelukumppaneilleni, niinkuin hekin ovat auttaessaan mua oppimaan tän tärkeän taidon.

Siinäpä olikin tiivistettynä lääkiksen alkutaival. Toivottavasti tää teksti motivoi kaikkia, jotka vielä painivat opiskelun aloituksen kanssa. :)