1/12 lääkistä takana

Tuntuu vaikealta uskoa, että lääkiksen eka syyslukukausi on jo ohi. Aika on mennyt paljon nopeampaa kuin ennen, ainakin jos vertaa vuoden takaiseen työt-lukeminen-lepo -komboon. Mä olen jälleen kerran innoissani tulevaisuudesta kun taas kouluun hakiessa lähinnä pelotti, että mitäs sitä sitten tekisi elämällään jos ei pääsekään sisään. Syksy on tuonut mulle hurjasti itsevarmuutta ja välillä ehkä vähän liikaakin ihanaa opiskelua.

Vuoden vika jakso oli LKK eli lisääntyminen, kasvu ja kehitys. Jaksoon kuului embryologiaa, raskauden ajan fysikaalisia muutoksia, synnytystä, lantion alueen anatomiaa, lapsipotilaiden kohtaamista ja nuoruuden kasvun psykiatriaa. Tampereella on siis jaksomuotoinen opetus, jossa nämä kaikki yhteen liittyvät asiat käsitellään kerralla verrattuna kurssimuotoiseen opetukseen, jossa ne tulisivat käsiteltyä eri kursseilla. Jakso oli todella mielenkiintoinen, mutta ei kyllä tuntunut yhtään omalta alalta. On kuitenkin jännittävää ajatella, että joku luokkalaisista saattoi jo saada kipinän gynekologiaan ja naistentauteihin.

Jakso oli myös ensimmäinen kunnollinen "lääkisjakso". Syksyllä olleet solut ja genetiikka olivat yhteisiä biolaisten kanssa ja olivat osittain myös lukion kertausta. LKK sen sijaan iski anatomian ja kunnon lääkisfiiliksen pöytään. Opiskeltavaa oli aika paljon ainakin alkionkehityksen osalta, mutta mukana pysyi kyllä kun teki töitä tasaiseen tahtiin. Monet pohtivat, onko lääkiksessä opiskelu rankempaa kuin lukio- tai pääsykoeopiskelu. Mun arvion mukaan hommaa on moninkertaisesti enemmän mutta se on sata kertaa hauskempaa! Ainakin mä opin paljon helpommin kun opiskeltava asia vaihtuu tiheästi, kun lukiossa asioita mennään aika hitaasti puhumattakaan pääsykoelukemisesta, jossa ainakin omassa tapauksessani jauhoin samoja asioita vuosikaupalla. Tahti ehkä voi yllättää monet, mutta kyllä siihen pääsee mukaan kunhan aikatauluttaa opiskelun kunnolla.

LKK:n ehkä odotetuimpia asioita olivat nallesairaala ja neuvolakäynnit. Nallesairaala on yhdessä päiväkotien kanssa järjestetty tapahtuma, jossa opiskelijat jalkautuvat paikallisiin päiväkoteihin diagnosoimaan lasten leluja. Tarkoituksena on vähentää lasten lääkäripelkoa sekä opiskelijoiden lapsipelkoa. Mä ainakin myönnän hieman hermoilleeni etukäteen, sillä en koe olevani kovin hyvä lasten kanssa. Nallesairaala meni kuitenkin tosi hyvin, eikä yksikään lapsi itkenyt. Jokainen sai vastaanottokäynnillä lelulleen laastarin tai vastaavaa sekä tarran ja tarkistuskortin, johon kirjoitettiin potilaan hoito-ohjeet, kuten "haleja ja pusuja joka aamu". Myös neuvolakäynti meni minulla hyvin, ja pääsin siellä seuraamaan lasten terveystarkastuksia ja kunkin iälle sopivia testejä.

Kurssilla oli myös monia ajatuksia herättäviä opetustilanteita, kuten aborttikeskustelupaneeli. Mielestäni tällaisia vaikeita ja mielipiteitä jakavia aiheita pitääkin käsitellä jo opintojen alkuvaiheessa, koska jokainen lääkäri tulee kohtaamaan niitä jo opiskelujen aikana. Tilaisuus oli mielestäni hyvin järjestetty ja keskustelu pysyi asiallisena. Ehkä tärkein oivallus keskustelusta oli kuitenkin se, että jokaista potilasta pitää hoitaa tasa-arvoisesti ja omaa mielipidettään esittämättä. Siksi esimerkiksi lääkäri, joka ei halua suorittaa abortteja ei voi erikoistua gynekologiaan. Toinen mieleenpainuva tilanne oli loogisesti pakollinen synnytysluento. Ihan käsittämätöntä, mihin naisen keho pystyy puskiessaan ulos uutta elämää. On myös ihmeellistä, että lapsia ylipäätään syntyy ottaen huomioon, miten monia asioita voi mennä pieleen. Hatunnosto kaikille äideille!

Liian pian kurssin alkamisen jälkeen koitti tenttiviikko. Oli hassua lukea kerrankin koko viikko täysillä, kun oli lukiossa ja teknillisessä tottunut lukemaan edellisenä tai korkeintaan parina päivänä ennen tenttiä. Vanhoja tenttejä katsellessa tuli aikamoinen paniikki, kun välillä tuntui että ei osaa yhtään mitään. Värkkäsin kuitenkin taas tuttuun tapaan ajatuskarttoja, mikä auttaa jäsentämään tietoa todella tehokkaasti. Tenttipäivä koitti ja vastoin kaikkia epäluulojani osasinkin tentissä todella hyvin. Tuloksia saa odotella kuitenkin uuden vuoden tuolle puolelle, joten mä olen nyt ansaitulla lomalla.

Hyvää joulua kaikille!