Teekkarista lääkäriksi

Tuntuu vaikealta uskoa, että lääkiksen eka syyslukukausi on jo ohi. Aika on mennyt paljon nopeampaa kuin ennen, ainakin jos vertaa vuoden takaiseen työt-lukeminen-lepo -komboon. Mä olen jälleen kerran innoissani tulevaisuudesta kun taas kouluun hakiessa lähinnä pelotti, että mitäs sitä sitten tekisi elämällään jos ei pääsekään sisään. Syksy on tuonut mulle hurjasti itsevarmuutta ja välillä ehkä vähän liikaakin ihanaa opiskelua. Vuoden vika jakso oli LKK eli lisääntyminen, kasvu ja kehitys. Jaksoon kuului embryologiaa, raskauden ajan fysikaalisia muutoksia, synnytystä, lantion alueen anatomiaa, lapsipotilaiden kohtaamista ja nuoruuden kasvun psykiatriaa. Tampereella on siis jaksomuotoinen opetus, jossa nämä kaikki yhteen liittyvät asiat käsitellään kerralla verrattuna kurssimuotoiseen opetukseen, jossa ne tulisivat käsiteltyä eri kursseilla. Jakso oli todella mielenkiintoinen, mutta ei kyllä tuntunut yhtään omalta alalta. On kuitenkin jännittävää ajatella, että joku luokkalaisista sa...

Aika kuluu nykyään niin nopeasti, että en meinaa pysyä perässä. Vähintään joka viikko tai yleensä useita kertoja viikossa koulupäivien jälkeen ja lomassa on erilaisia tapahtumia, kokouksia ja tehtävien tekemistä porukalla. Viimeksi mä taisin ehtiä kirjoittaa blogipostauksen johdantojaksolla ja nyt ollaan jo käyty koko solujakso ja puolet kahden viikon genetiikkajaksosta. Ehkä onkin siis korkea aika päivittää kuulumisia! Solujakso pärähti aika vauhdilla käyntiin. Asiaa oli paljon vaikka sitä rakennettiinkin lukiopohjan päälle. Opeteltavaksi tuli kuitenkin hurjat määrät proteiineja ja signalointireittejä sekä histologiaa aiheeseen liittyen. Tietomäärää kuvaa hyvin se, että jakson aikana luin solukirjaa noin 700 sivua plus histologiaa ja tietoa nettilähteistä. Tällaisena kirjahulluna se lukeminen vaan auttaa niin paljon ymmärtämään, vaikka jotkut toiset kävivätkin mieluummin vain luennoilla tai lukivat kirjaa sieltä täältä aina tarvittaessa. Jo solujakson alussa koitti kauan odotettu ...

Ekat kaksi viikkoa lääkistä on nyt taputeltuna ja hurjan paljon juttuja on ehtinyt tapahtua. Koko viime vuoden vietin lähinnä kotosalla pääsykokeisiin lukiessa tai töissä käydessä, joten muutos on ollut hurja kun yhtäkkiä pitääkin päivittäin olla koululla ja lähteä tutorryhmän tapaamisiin tai jos jonkinlaisiin tapahtumiin. Introverttina eksponentiaalisesti lisääntynyt sosialisoituminen on myös tuntunut hieman raskaalta vaikka päivät ovatkin olleet hauskoja ja ihmiset ihania. Ensimmäinen koulupäivä oli vielä parempi kuin olisin koskaan osannut kuvitella. Mua hermostutti niin paljon, että lähdin vahingossa koululle aivan liian aikaisella bussilla. Jättäydyin kyydistä muutamaa pysäkkiä etukäteen ja kävelin loppumatkan raikkaassa sadesäässä, mikä teki hyvää. Koululla juoksin hupitutorien muodostaman kunniakujan läpi lääkiksen ovista sisään. Vieläkin hymyilyttää muistellessa sitä hurrausta ja aplodeja, joilla sai aloittaa ensimmäisen koulupäivän lääkiksessä. :) Luentosaliin saapuessa hy...

Taas on se aika vuodesta kun kiivain muuttoliike on käynnissä. Monet muuttavat ensimmäistä kertaa omilleen ja mullekin tulee tässä kuussa huikeat kuusi(!!) vuotta siitä, kun muutin ensimmäiseen omaan asuntooni. Sen jälkeen olenkin asunut seitsemässä eri osoitteessa ja nimellisesti vielä kahdeksannessa, johon en koskaan päässyt muuttamaan asuntohuijarin takia. Tässä tuleekin tiivis muistilista ensimmäiseen tai n:teen kotiin muuttavalle. 1. Kirjoita konkreettinen vuokrasopimus ja varmista, että vuokraisäntäsi oikeasti omistaa paikan.  Monesti nuoret kuulevat kesätöiden yhteydessä suullisen sopimuksen vaaroista, mutta samat säännöt pätevät myös asunnon vuokraamiseen. Huomaa myös, että sinulla on täysi oikeus varmistaa vuokranantajan henkilöllisyys ja se, että hän omistaa vuokrattavan asunnon. Mä itse tein tämän virheen eli vaikka kirjoitin paperisen sopimuksen, en varmistanut yksityisen vuokranantajan todenperäisyyttä ja jäinkin hetkeksi kodittomaksi. Suosittelen tarkastusta lämpimä...

Mun matka lääkikseen on ollut aika pitkä ja vaiheikas. Koulunkäynti on ollut mulle koko elämäni ajan todella helppoa ja pärjäsinkin hyvin vähäisellä opiskelulla aina lukiosta valmistumiseen saakka. Mulla ei siis ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten oikeasti opiskellaan pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Ylppäreistä mä luin bilsaan, psykologiaan ja kemiaan kirjat kerran läpi, fysiikasta suurimman osan kirjoista kerran ja loppuihin en edes avannut kirjoja kertaakaan lukuloman aikana. Siitä huolimatta mä kirjoitin hyvät arvosanat: äidinkieli L, englanti L, biologia E, psykologia E, ruotsi E, fysiikka E, kemia E ja matikka M. En tosin suosittele samaa taktiikkaa kenellekään, sillä kunnon opiskelu lyhentää lääkishakumatkaa huomattavasti, sillä pääsykokeista ei pääse kovin moni läpi kävelemällä sinne takki auki. Koska mä sain ylppäreistä hyvät arvosanat lähes olemattomalla vaivalla, mä kuvittelin että mulla on todella mahdollisuuksia päästä lääkikseen ekalla hakukerralla. Voi p...

Jo neljännen kerran mä sain käsiini tarkastetun pääsykoepaperin. Kolmella aiemmalla kerralla olen itkenyt ja miettinyt, mikä meni pieleen. Käynyt paperin tarkasti läpi, oppinut virheistäni ja noussut ylös sieltä surun ja häpeän kuopasta, johon epäonnistuminen mut kerta toisensa jälkeen suisti. Nyt mua hymyilyttää ja jännittää. Mun on vieläkin vaikea uskoa, että mä pääsin sisään ja että muutaman viikon päästä mä kävelen lääkiksen ovista sisään. Välillä on pakko kaivaa yliopistolta saatu opiskelijatodistus esiin ja katsoa, että siinä oikeasti lukee mun nimi, uusi opiskelijanumero ja lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma. Ennen koulun alkua mä haluan kuitenkin jakaa teille sen, miten mun pääsykoetehtävät meni ja mitä mä oikeasti tein tän vuoden aikana, jona pääsin viimeinkin sisään. Tämä postaus kertoo kokeesta, myöhemmin kirjoitan mun elämän tärkeimmästä vuodesta. Tänä vuonna mä sain pääsykokeesta 158,5 pistettä. Tuntuu hyvältä, että viimeinkin kaikki työ on tuottanut tulosta...

Tulokset tuli tänään ja mä pääsin sisään! Musta tulee lääkäri! Tänä aamuna mä olin ihan superkiukkuinen ja kaikki ärsytti. Musta tuntui, että yliopistot panttaavat tuloksia tahallaan hakijoiden kiusaamiseksi. Kun ensimmäiset viestit Kuopion tuloksien julkaisusta tulivat, mä vain tuijotin kännykkää kauhuissani kädet täristen ja mietin, että onko mun pakko avata opintopolkua ollenkaan. Pakko se kuitenkin oli, joten mä kirjauduin sisään. Saman tien kun mä näin näytöllä, että mut on hyväksytty Kuopioon opiskelemaan, mä aloin itkemään onnesta. Kyyneleet valuivat ja kädet tärisivät, kun annoin kännykän poikakaverille luettavaksi, en mä itse uskaltanut sitä sanoa ääneen. Neljän vuoden ja kolmen epäonnistumisen taakka putosi harteilta sekunneissa ja mun tulevaisuus oli yhtäkkiä kirkkaampi kuin koskaan. Tunnin sisään kaikki muut yliopistot paitsi Tampere olivat pudottaneet tuloksensa ilmoille. Lopulta kun myös eniten odottamani tulos saapui, osuuspankin tunnistautumispalvelu kaatui, j...